Simuloitu Vuosi 2021

Jos se ei vielä ole tullut selväksi, niin simulaatiot ovat oma intohimoni. Tästä syystä päätinkin tänä vuonna tehdä uudenvuodenlupauksen, joka liittyy simulaatioihin ja josta toivottavasti on iloa muillekin. Tulen julkaisemaan kerran viikossa some-alustoillani viikon “S(t)imulaation”. Tämän tarkoitus on avata simulaatioiden ihmeellistä maailmaa helpostilähestyttävällä tavalla ja mielenkiintoisista näkökulmista. S(t)imulaatiot ovat joko kylmää faktaa tai jotain sinne päin!? Joka tapauksessa lupaan, että luvassa on mielenkiintoinen paketti vuodeksi ja varmasti paljon uutta tietoa itse kullekin.

Tälle sivulle kokoan kaikki s(t)imulaatiot arkistoon.

VIIKKO 50 Elämmekö simulaatiossa?

Vuoden viimeiseksi jutuksi olen tarkoituksella valinnut sen kaikkeista mehevimmän ja samalla myös yhteenkokoavan aihepiirin.

Vuoden aikana olemme saaneet tutustua simulaation ihmeelliseen maailmaan eri kulmista ja eri ilmiöiden kautta yhteensä 37 eri kertomuksen kautta.

Simulaatiota on eri muodoissaan jokaisella elämän osa-alueella ja törmäämme siihen jatkuvasti huomasimme sitä tai emme. Tästä ajatuksesta onkin levinnyt hieman isompi simulaatioteoria, jota on aina ajoin nostettu esille ja mietitty sen todenperäisyyttä.

Teorian perusidea on, että elämme isossa simulaatiossa. Eli elämä maapallolla (ja vähän muuallakin avaruudessa) on jonkun muun keksimää ja keinotekoista. Esimerkiksi tässä Ylen artikkelissa vuodelta 2016 leikitään tuolla ajatuksella.

Artikkelissa mainitaan muun muassa yhdysvaltalaisen kosmologin ja tieteen popularisoijan Neil De Grass Tysonin ajatus siitä, että on 50 % mahdollisuus siihen, että elämme jonkun toisen käynnistämässä simulaatiossa. Muistammehan myös Matrix-elokuvan vuodelta 1999, jossa pääjuoni nimen omaan kytkeytyi siihen ajatukseen, että elämme keinotekoisessa maailmassa.

Olen vuosien varrella kuullut myös vielä yhden vakuuttavan (?) ajatuksen siitä miksi elämämme olisi vain yksi iso simulaatio. Tämä ajatus liittyy maailman syntymiseen. Yleisesti ajattellun teorian mukaanhan kaikki alkoi alkuräjähdyksestä. Mitä sitten oli ennen alkuräjähdystä? Miten kaikki vain yhtäkkiä alkoi tyhjästä? Kuulostaako tutulle? Aivan, samalla tavalla alkaa hyvin moni simulaatiokin, eli power-napista.

Painoiko joku tai jokin jossain siis ensimmäisen kerran virtanappia noin 13,8 miljardia vuotta sitten? Entä jos painoi, niin koska sama taho sammuttaa tämän simulaation? Tai miksi simulaatio on kestänyt ja kestänyt miljardeja vuosia?

Mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin tuskin koskaan saadaan vastausta. Itselleni näin simulaatiotutkijana ajatus on kyllä kieltämättä aika herkullinen. Kuten alussa totesin, niin simulaatiota esiintyy niin monella elämän alueella, että miksipä koko elämä ei sitten voisi siihen perustua? Toisaalta, kuten Ylen artikkelin lopussakin todetaan, niin onko sillä sitten loppujen lopuksi mitään väliä. Etenkään kuin tämä simulaatio tuntuisi olevan kohtuullisen inhimillinen ja elämää arvostava.

Itse uskon vahvasti sattumaan ja siihen, että omaan kohtaloon voi vaikuttaa omilla teoillaan. Ei muuta kuin silmät ja korvat auki ja kohti uutta vuotta ja uusia haasteita! Simuloimisiin! 🙂

VIIKKO 48 Matkustan ympäri maailmaa...

Joulun lähestyessä ja pikkujoulusesongin ollessa kuumimmillaan on hyvä muistella vuoden takaista joulun aikaa. Alkuvuodesta kaikki meidät yllättänyt koronapandemia teki joulusta 2020 hyvinkin erilaisen mihin aiemmin oltiin totuttu. Pandemia itse asiassa muutti ihmisten toimintatapoja monellakin eri tavalla. Yksi ehkä eniten kehittyneistä asioista oli etätöiden ja erilaisten etäsovellusten räjähdysmäinen kasvu. Pandemia jumitti ihmiset koteihinsa ja korvaavia sovelluksia oli pakko kehittää elämän joka alueelle.

Näin vajaan kahden vuoden mittarilla mitattuna kehitys on ollut huimaa! Digitalisoituminen on ottanut jättimäisen harppauksen eteen päin. Normaalisti tämän tyyppiseen kehittymiseen menee vuosia, jopa vuosikymmeniä. Pakon edessä kehityskin ottaa isoja askeleita. Mielestäni hyvä vertauskuva tästä on se, että vielä kaksi vuotta sitten etätyöt miellettiin yleisesti (eri aloilla tietysti poikkeuksia) laiskojen lintsaamiseksi. Nykypäivänä etätyöt ovat aivan yhtä normaalia kuin työt konttorilla. Itse asiassa moni etätyöläisistä olisi valmis jatkamaan töiden tekoa tulevaisuudessakin kotikonttorilta.

Etäily ei ole pelkästään liittynyt työntekoon, vaan nykypäivänä on paljon sellaisia asioita mahdollista suorittaa etänä, mistä ei vielä voinut edes unelmoida aikaisemmin. Esimerkiksi ruokakaupassa käynti, työpaikkahaastattelu, uuden auton koeajo/tutustuminen tai vaikkapa matkustelu. Aivan oikein, virtuaalimatkustelu on ottanut jättimäisen loikan! Äkkiseltään ajateltuna virtuaalinen reissu ei kuulosta kovinkaan mieltä innostavalle, mutta hyvin toteutettuna se on varsin hauska tapa viettää aikaa ja antaa lohtua matkakuumeeseen.

Finnairilla oli vuosi sitten hauska virtuaalimatkakokeilu joulun aikaan. Matkustaja pystyi ostamaan lipun Finnairin verkkokaupasta lennolle Lappiin. Lentoja toteutettiin joulun ja uudenvuoden välillä useampia. Lipun hinta oli muutamia kymmeniä euroja ja tästäkin summasta iso osa (ellei jopa kokonaan) meni hyväntekeväisyyteen.

Matka käynnistyi aivan kuin oikeankin lennon varaus Finnairin sivuilta. Ostoksen jälkeen sain autenttisen oloisen Finnairin Boarding Passin sähköpostiini. Tästä käynnistyikin sitten se jokaisen meistä tuntema piinallinen odotus lennon lähtöön. Tunnustan, että matkakuumetta oli kyllä hieman jo ehtinyt kertyä.

Oma lentoni lähti lopulta muutaman viikon odottelun jälkeen 28.12. Ennen lentoa sain linkin johon kirjautua Boarding Passin tiedoilla. Tällä kertaa tein poikkeuksen enkä kiirehtinyt kentälle kahta tuntia ennen, vaan avasin koneen noin 5 minuuttia ennen lentoon lähtöä. Myöskin turvatarkastus meni tällä kertaa sujuvasti, lähinnä siksi, että sitä ei ollut. Sain myöskin ottaa lennolle mukaan oman kotoa tuodun kolapullon eikä sitä tarvinnut hävittää turvatarkastuksessa. Varsin verratonta tämä virtuaalimatkustelu!

Tiesin, että pääsen elämässäni ensimmäistä (ja ehkä myös viimeistä) kertaa Business luokkaan, joten otin elämyksestä kaiken irti. Istuinpaikkani oli erittäin lokoisa ja lentokoneessa oli jouluinen tunnelma, kiitos taustamusiikin ja hienojen ääni- ja kuvaefektien, jotka siivittivät matkaani. Kerkesimpä siemaista myös mukillisen kuuluisaa Finnairin mustikkamehuakin! Päästyämme perille kohteeseen saimme vielä nähdä esityksen Lapin maagisesta joulun ajan tunnelmasta.

Kokonaisuudessaan virtuaalimatka oli mielestäni erittäin onnistunut. Toteutus oli tehty laadulla ja ehkä jopa vähän kieli poskella. Mukaan oli ujutettu lentomatkustelun perusasioista ainakin Boarding Pass, mustikkamehu ja rennon letkeä matkustelun tunnelma. Koin, että sain rahoilleni vastinetta!

Simuloitu virtuaalilento Lappiin oli vain yksi esimerkki siitä millaisia toteutuksia matkailun alalla on tehty pandemia-aikana. Matkailun ala on yksi niistä aloista, joka on ottanut todella pahasti takkiin koronan aikana. Suuri hatunnosto kaikille matkailualan ammattilaisille, olette tehneet uskomattoman hienoa työtä näin haasteellisina aikoina! Toivotaan, että tulevaisuus on ruusuinen.

Tähän loppuun vielä yksi linkkivinkki. Sain tänä syksynä kunnian päästä eräässä työprojektissa tutustumaan virtuaalisesti Kiinan muuriin. Kokemus oli erittäin hauska ja tälläkin kerralla laadulla toteutettu! Voin siis suositella tätä kaikille! Kyseisellä sivustolla on muutaman sliden verran mahdollisuus tutustua ilmaiseksi ja kohtuu pienellä summalla voi ostaa koko kierroksen. Tosin matkakuumetta tämä ei kylläkään paranna, oikeastaan päin vastoin!

VIIKKO 47 Roolipeli = Simulaatio

Roolipelaaminen on yksi simulaation muoto. Roolipeleissä simuloidaan aina tiettyä tilannetta tai skenaariota, joskus jopa hyvinkin tarkasti ja autenttisesti. Roolipelaaminen tai larppaus (live-roolipelaaminen) on itse asiassa hyvin tehokas opetusväline, kuten Ylen nettisivuilla olevasta artikkelista voimme lukea.

Artikkelissa puhutaan muun muassa 2016 järjestetystä Halat Hisar larpista, jossa suomalaiset ja palestiinalaiset yhdistivät voimansa luodakseen autenttisen simulaation Palestiinan ja Israelin tilanteesta. Larppi toteutettiin Suomessa ja perusidea siinä oli, että Suomi oli miehitetty ugrilaisen kansan toimesta. Larpissa keskityttiin jokapäiväiseen arkeen ja siinä esiin tuleviin ongelmakohtiin ja tilanteisiin.

Larpilla oli suuret vaikutukset siihen osallistuneisiin. Muun muassa yli 70 % osallistujista kertoi ymmärtävänsä nationalismia larpin jälkeen paremmin. Ja reilusti yli puolet osallistujista kertoivat larpin vaikuttaneen heidän omiin poliittisiin mielipiteisiinsä.

Roolipelaaminen ei sinänsä ole uusi juttu opetuksessa. Kuten tässä sarjassa on useasti todettu, niin esimerkiksi terveydenhuollon opetuksessa “larppausta” järjestetään tasaiseen tahtiin. Tosielämän näytellyt skenaariot toimivat erinomaisena opetusvälineenä mahdollistaen ympäristön, jossa opiskelija voi testata itseään, mutta myös tehdä esimerkiksi turvallisessa ympäristössä virheitä.

Olen useasti todennut, että terveydenhuollon opetuksesta voisi ammentaa hyvinkin paljon muillekin aloille. Käytännössä alalla kuin alalla voidaan järjestää roolipelimäisiä skenaarioita ja käydä niitä yhdessä opiskelijoiden kanssa läpi. Skenaarioiden ei tarvitse aina olla pitkäkestoisia tai monimutkaisia, usein yksinkertaisuus on tässäkin valttia.

Roolipelaamisen yksi hienous on se, että omaksumassaan roolissa on lupa kokeilla ja soveltaa. Usein ihmiset valitsevatkin rooleja, jotka eroavat omasta elämästä. Näen tämän tyyppisessä ajatusmallissa paljon yhtäläisyyksiä muun muassa viihdesimulaatioihin ja pelaamiseen esimerkiksi konsoli- tai PC-laitteistolla.

Simulaatioiden avulla tapahtuvaa oppimista voidaan tehostaa sillä, että opiskelija uppoutuu rooliinsa mahdollisimman autenttisesti. Aivan kuin artikkelissa kuvatun larppaamisen avulla. Usein tämä on kuitenkin vaikeaa sillä opiskelu koetaan eri tavalla viihdyttäväksi kuin vaikkapa roolipelaaminen. Myös usein nimen omaan kliinisessä kouluympäristössä tapahtuvat simulaatiot eivät ole omiaan luomaan autenttista mukanaolon tunnetta.

Kuten artikkelissakin kuvattiin, voivat simulaatiot toimia erinomaisena opetusvälineenä myös oman itsensä kehittämisen kannalta. Simulaatiotutkimukset lähes poikkeuksetta ovat vahvistaneet sen, että opiskelija kokee itseluottamuksen kasvua simulaation jälkeen. Tämän olen itsekin havainnut käytännön tasolla.

Olipa kyseessä sitten larppaus, roolipelaaminen tai simulaatioharjoitus kouluympäristössä ei sen vaikutusta voi vähätellä. Suosittelen vahvasti roolipelimäistä otetta kurssitoteutuksiin!

VIIKKO 46 Palikkasimulaattori

Simulointia on monella tasolla, kuten tämänkin sarjan aikana olemme nähneet. Olen useamman kerran puhunut myös simulaatioiden viihdekäytöstä, joka onkin yksi iso osa-alue simulaation kentällä. Viihdesimulaatiot ovat monelle niitä ensimmäisiä kosketuksia simulaation maailmaan.

Tällä kertaa pureudumme erääseen suosittuun viihdesimuloinnin alalajiin, nimittäin palikkapeliin nimeltä Minecraft. Hienoa Minecraftissa on se, että se ei ole pelkästään puhdas viihdesimulaatio vaan toimii parhaimmillaan myös esimerkiksi opetusohjelmana ja oman luovuuden ruokkijana.

Minecraft on alun perin avoin pelimaailma, jossa seikkaillaan palikoista tehdyssä maailmassa. Minecraft on myös siitä hyvä esimerkki, että grafiikan taso ei aina määrittele pelin suosiota. Minecraftin grafiikan taso keikkuu jossain 80- ja 90-luvun tunnelmissa. Voitaneen siis puhua tässä tapauksessa todellisesta LF (Low Fidelity)- simulaatiosta, jolla saavutetaan merkittävää opetuksellista hyötyä.

Minecraftia ei todennäköisesti alun perin ole suunniteltu opetussimulaatioksi, mutta kuten esimerkiksi Helsingin malli näyttää, on siinä potentiaalia runsaasti. Marraskuussa 2021 Helsinki julkaisi päivitetyn version Helsingin kaupungin Minecraft-pohjasta. Kyseinen pohja mallintaa nyt isompaa osaa Helsingistä ja sen avulla voi oikeasti opetella esimerkiksi maantiedettä tai historiaa. Minecraft-maailmassa liikkuvan on myös mahdollista suunnitella joukkoliikenteen reittejä tai vaikka poistaa rakennuksia ja katsoa miten se muuttaisi kaupunkirakennetta.

Minecraftilla on globaalisti kymmeniä miljoonia aktiivisia pelaajia sekä sitä on käytetty opetuksen tukena jo vuosia eri kouluasteilla.

Pelillisyys on ehdottomasti yksi merkittävä tekijä simulaatioiden maailmassa ja oppimisessa. Usein opetussimulaatiot perustuvat pelipohjaisiin elementteihin kuten esimerkiksi pisteiden laskuun tai erilaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Minecraft ruokkii näiden lisäksi avoimella maailmallaan vielä pelaajan mielikuvitusta ja mahdollistaa rakentelun varjolla erilaisten taitojen oppimista. Ja juuri tässä onkin Minecraftin pääjuju! Oppimista aivan huomaamatta mielenkiintoisessa ja virikkeellisessä ympäristössä. Kuulostaako hyvälle?

VIIKKO 45 Volyymia peliin

Muutama viikko sitten Lapin koulutuskeskus REDUssa avattiin Euroopan suurin metsäkonealan oppimisympäristö yhdessä metsäkonevalmistaja Ponssen kanssa. Mielestäni on valtavan hienoa, että tämän mittapuun investointeja tehdään etenkin toiseen asteen ammatillisen opetuksen puitteissa. Metsäkoneala on toki yksi pioneerialoista, joka on simuloinut jo vuosikymmeniä. Taitaapa jopa olla teknisistä aloista sen ensimmäinen, jossa aikanaan on simulaattorit otettu opetukseen vahvasti mukaan. Ja tämä kyllä näkyy lopputuloksessa! Metsäkoneenkuljettajan koulutuksessa simulaatiot ovat todella tärkeässä roolissa ja niiden merkitystä ei voi vähätellä. Metsäkone-opetuksessa simulaatiot ovat yhtä luonteva tapa opettaa kuin teoria ja ajoharjoittelutunnitkin. Siinäpä on tavoitetta muille aloille!

(HUOM! Pieni sivuhuomautus. Muutama viikko sitten kerroin ihmissimulaatiosta nimeltä Big Brother. Pari viikkoa sitten nähtiin kuinka metsäkonesimulaattori integroitui sujuvasti myös BB:n maailmaan. Vaikkakin metsäkonesimu oli erään asukkaan toive, kertoo sen pääsy populaarikulttuurin yhdeksi palaseksi mielestäni jotain alan osaamisesta ja arvostuksesta.)

Toinen esimerkki isosta simulaatiovolyymista löytyy myös ammatillisen koulutuksen puolelta. SEDUssa on jo useamman vuoden ajan ollut iso simulaattorikeskittymä Rengonharjun kampuksella. Itsekin olen kyseisiin laitteisiin päässyt tutustumaan. Yhteensä 14 simulaattorin kokonaisuus on tällä hetkellä vielä Suomen suurin simulaattoriopetustila. Aistin tässä selvästi kilpailua REDUn ja SEDUn kesken!

Kysymys kuuluukin onko iso volyymi tae laadukkaaseen koulutukseen? Ison simulaatiovolyymin hyvä puoli on eittämättä se, että kaikki halukkaat opiskelijat saadaan koulutettua tasavertaisesti ja kustannustehokkaasti. Tyypillinen simulaattorikokonaisuus oppilaitoksessa on yleensä noin 2-5 laitetta. Tämä johtaa väistämättä siihen, että simulaatioiden kautta ei joko saada kaikkia opiskelijoita kierrätettyä ajallaan tai sitten simulaatiopolku on epätasainen.

Toisessa vaakakupissa tehokkuuden ja ison volyymin vastapuolella on tietenkin investoinnin hinta ja mahdollinen tilapolitiikka. Onneksi nykypäivän XR-teknologia tulee varmasti tässä ajallaan vastaan ja mahdollistaa isompien kokonaisuuksien rakentamisen halvemmalla ja vähemmän tilaa vieden. Parhaimmillaan esimerkiksi koko luokallinen opiskelijoita voi tulevaisuudessa laittaa virtuaalilasit päähän ja uppoutua opiskelemaan simulaatioympäristössä.

Kaiken kaikkiaan (niin kuin aina simulaatioiden kanssa) kaiken a ja o on suunnitelmallisuus sekä tavoitteellisuus. Isokaan simulaatio-opetuskeskus ei toimi, jos toiminta ei ole ennalta suunniteltua ja organisoitua. Parhaimmillaan iso volyymi ja tavoitteellinen simulaatio-opettaminen johtaa varmasti erinomaisiin opetustuloksiin opiskelijan kannalta.

VIIKKO 44 Metahumans - Uhka vai Mahdollisuus

Pidän itseäni kohtuullisen kokeneena tietotekniikan käyttäjänä. Silti aina välillä eteen tulee asioita, jotka saavat haukkomaan henkeä. Esimerkiksi simulaatioiden puolella tällainen tilanne tuli keväällä, kun maailman ensimmäinen virallisesti hyväksytty VR-pohjainen lentosimulaatio julkaistiin.

Toisen kerran koin vastaavan tilanteen, kun katsoin tämän Youtube-videon Metahumans-projektista. Jokainen meistä varmasti voi kuvitella kuinka vaikeaa on simuloida ihmiskehoa ja sen luontevaa toimintaa. Muista kuinka vuosia sitten kultaisella 90-luvulla uuden PC-pelin ilmestyttyä tuli aina ihailtua sen ihmishahmojen realistisuutta ja niiden upeaa grafiikkaa. Nykypäivänä nämä hahmot näyttävät koomisilta palikkaukoilta. Miltä näyttävätkään Metahumansit 25 vuoden kuluttua?!

En mene tässä kirjoituksessa sen syvemmälle tekniikan saloihin, sillä en ole niistä perillä. Tämän kirjoituksen tarkoitus on lähinnä pohtia sitä mitä meidän digitaalisilla versioilla voidaan saada aikaan.

Äärirealistiset ihmissimulaatiot tuovat väistämättä mukanaan niin hyvin kuin huonoja puolia. Hyviksi puoliksi voitaneen varmaan mainita rajattomat opetusmahdollisuudet sekä ihmisten sosiaalisuuden kasvaminen. En voi edes kuvitella miten huikeita opetussimulaatioita tulevaisuudessa voidaan Metahumansien kaltaisilla ohjelmistoilla luoda. Enkä puhu nyt pelkästään terveydenhuollon simulaatioista, vaan vaikkapa esimerkiksi historian opetuksen tukena voidaan käyttää erilaisten tunnettujen tilanteiden/ihmisten realistisia simulaatioita ja tutustua henkilöhahmoihin todella tarkasti. Kukapa nyt ei esimerkiksi haluaisi päästä samaan kahvipöytään vaikkapa Sibeliuksen tai Shakespearen kanssa.

Toisaalta yhä kasvavaa ihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä voitaisiin varmasti helpottaa digitaalisilla kopioilla, jotka pystyisivät oikeasti tuntemaan sympatiaa ja lohduttamaan oikeita ihmisiä elämän eri haasteissa. Kerroin viime viikolla, että pääsin kokeilemaan Paro-hyljettä. Paron toiminta perustuu aika lailla juuri siihen, että se osuu ihmisen hoivausviettiin ja antaa turvaa ja tukea – todellinen Metahylje siis!

Mutta mitä ongelmia äärirealistiset ihmishahmot voisivat sitten tuoda? Paljon on puhuttu jo nyt ns. “deepfake”-videoista, joissa kuka tahansa voidaan esittää sanomaan mitä tahansa. Voisiko tämän tyyppinen rikollisuus tai hyväksikäyttö muuttua helpommaksi? Entä tietoturvallisuus ja identiteettivarkaudet yleensäkin? Voisivatko toisaalta osa ihmisistä tulla riippuvaiseksi digitaalisista kopioista ja raja oikean ja synteettisen ihmisen välillä häilyä?

Kaiken kaikkiaan Metahumansien tapaiset kokeilut ovat mielestäni todella mielenkiintoisia, kunhan muistetaan, että ne ovat kuitenkin vain digitaalisia kopioita meistä. Ihmisen simulointi on todennäköisesti vielä varsin lapsen kengissä. On todella mielenkiintoista nähdä kuinka pitkälle ja mihin tarkoitukseen digitaalisia ihmisiä luodaan. Mitä olet itse mieltä?

VIIKKO 43 Hyvinvointiteknologian huikeat sovellukset

Tässäkin blogisarjassa olen useaan otteeseen todennut, että yhä kehittyvä teknologia tuo suuria mahdollisuuksia monille eri aloille ja tätä uutta teknologiaa käytetään tulevaisuudessa niin monilla eri tavoilla, että sitä on tässä hetkessä vielä vaikea käsittää. Pääsin tutustumaan Vantaan ammattiopisto Varian Myyrmäen toimipisteen hyvinvointiteknologian opetukseen ja ennen kaikkea kaikkiin niihin uusiin teknologisiin innovaatioihin, joita alalla nykypäivänä käytetään. Olin hämmästynyt!

En ole muutamiin vuosiin tutustunut sen syvällisemmin hyvinvointiteknologian saloihin. Kehitys on todellakin mennyt huimaa vauhtia eteen päin, etenkin vanhusten hoidon puolella. Seuraavassa lyhyt katsaus siitä mitä näin ja opin. Moni näistä sovelluksista ja teknologioista liittyy oleellisesti myös simulaatioiden maailmaan. Useasti esimerkiksi vanhustenhuollossa koitetaan simuloida tilanteita, jotka ovat vanhukselle vuosien varrella tuttuja ja tuovat positiivisia muistoja mieleen. Tästä hyvänä esimerkkinä esimerkiksi mainio robottihylje Paro, joka s(t)imuloi etenkin hoivaviettiä.

Paron lisäksi esimerkiksi Gyenno Sciencen valmistama Gyenno Spoon vaikutti mainiolta apuvälineeltä arjen joskus haastaviin askareisiin. Kyseinen lusikka vakauttaa syömistä ja mahdollistaa ruuasta nauttimisen esimerkiksi Parkinsonin tautia sairastavilla ihmisillä.

Sain nähdä myös älykkään lääkeannostelijan Evondokselta, joka osasi tarjota lääkkeitä ajastetusti juuri oikeaan aikaan. Kyseinen laite mahdollisti myös kommunikaation laitteen näyttöruudun kautta. Mieltäni innosti myös Menumat-konsepti, jossa toimitetaan valmiita ateriakokonaisuuksia suoraan kotiin. Ideana on, että ruuan valmistaminen olisi helppoa ja käytännönläheistä. Tämähän voisi toimia myös hyvin omassa lapsiperhearjessanikin!

Pääsin kokeilemaan myös paljon hehkutettuja Moto Tiles- liikuntalaattoja. Täytyy kyllä todeta, että ompahan hieno keksintö, joka toimii kaiken ikäisillä ja eri tasoisilla pelaajilla. En ihmettele, jos tästä innostuvat niin vanhukset kuin lapsetkin. Liikkumisen lisääminen pelillisyyden kautta on yleensä aina toiminut ja tässä sovelluksessa ne on mielestäni yhdistetty erittäin toimivasti, mutta silti yksinkertaisesti ja helppokäyttöiseksi.

Viimeisenä asiana tuon esille Oura-sormuksen, jota itse asiassa pääsin kokeilemaan vähän pidemmän jakson ajan. Sain sormuksen kahdeksi viikoksi lainaan. Itse olen aikamoinen teknologia- ja etenkin tilastofriikki, joten minulle sormuksen käyttäminen toi paljon mielihyvää jo pelkästään omaa tilastotaustaa appin kautta tutkaillessa. Kokonaisuudessaan Oura on mielenkiintoinen laite, joka tosin ei hirveästi eroa muista nykypäivän hyvinvointiteknologian puettavista arkihärveleistä. Olen itse käyttänyt jo useampia vuosia muun muassa älykelloa erilaisiin mittauksiin ja tilastotiedon keräämiseen. Itselleni yksi merkittävimmistä uutuuksista Ourassa oli ehdottomasti unen analysointi, joka olikin äärimmäisen mielenkiintoista. Oma jaksoni sormuksen kanssa oli sen verran lyhyt, että pidempää analyysia on vaikea tehdä. Varmasti pidemmän ajan kanssa käytettynä Ouran eri ominaisuudet tulevat paremmin esille.

Kaiken kaikkiaan hyvinvointiteknologia on mennyt valtavasti eteen päin ja nykypäivänä on mahdollista käyttää todella paljon erilaisia laitteita tai sovelluksia lähes jokaiseen arjen tilanteeseen. Mielenkiintoista onkin se kuinka pitkälle kehitys voi mennä. Esimerkiksi omaan vanhuuteeni on vielä muutama vuosi aikaa ja teknologia kerkeää kehittymään varmasti huimasti siihen mennessä. Voidaanko jotain perussairauksia lieventää tai jopa poistaa kokonaan ennakoivan hyvinvointiteknologian ja jatkuvasti kehittyvän älyteknologian kautta? Ihmisen keskimääräinen elinajanodote on kasvanut koko ajan, kuinka pitkälle sitä voidaan venyttää?

VIIKKO 41 Myytinmurtajat - Simulation Edition

Tällä viikolla murretaan muutama hyvin kliseinen simulaatiomyytti. Etenkin simulaatiotoiminnan käynnistämisen ympärillä leijuu sitkeästi muutamia myyttejä, joita minultakin usein kysytään. Simulaatioiden yhä levittäytyessä eri aloille onkin hyvä antaa muutama perusvinkki niiden tehokkaseen käyttöön.

MYYTTI 1. Simulaatioympäristön saavuttua se korvaa kaiken muun opetuksen.

Tämä ajattelutapa on useasti yllättävänkin sitkeässä. Muistan esimerkiksi erään organisaation, jossa johto oli laskenut, että noin 80 % kaikesta opettamisesta voidaan automaattisesti suorittaa heti simulaatioiden avulla, kunhan simulaattorit saapuvat. Ja tästäkös suorittava porras häkeltyi välittömästi. Simulaatiot nähtiin työpaikkojen tuhoajina ja niiden tuloa vastustettiin.

Totuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Lähtökohta simulaatiokoulutukselle on aina organisaation itse laatima tavoite. Eli se mitä hyötyjä simulaatioilla saadaan. Yleisesti simulaatioiden pitäisi kytkeytyä vain yhdeksi tavaksi antaa opetusta. Muita tapoja ovat muun muassa perinteinen teoriaopetus, työsalissa tapahtuva opetus tai vaikkapa työpaikalla tapahtuva oppiminen. Simulaatio-opetus on siis yhdessä ketjussa muiden opetusmuotojen kanssa eikä se missään nimessä suoraan korvaa mitään muuta opetusta. Simulaatioiden avulla voidaan saada opetuksesta muun muassa (kustannus)tehokkaampaa, motivoivampaa, turvallisempaa ja ekologisempaa.

Tietysti on aloja, joissa simulaatio-opetuksen osuus kokonaisopetuksesta on suurempi. Esimerkiksi terveydenhoitoaloilla voidaan paljon opetuksesta hoitaa simulaatiopohjaisilla skenaarioilla, jotka toimivat tällä alalla erittäin hyvin. Tekniikan aloilla tilanne voi olla erilainen. Esimerkiksi logistiikan alalta tiedän paljon esimerkkejä, joissa simulaatio-opetus ei ole järkevää. Kuten vaikkapa esimerkiksi työkoneen käyttäminen kylmissä talvioloissa. Ei ole mitään mieltä viedä työkonesimulaattoria pakastimeen, koska tämän opetuksen voi hoitaa talviaikaan pihalla.

MYYTTI 2. Simulaatio-opettamisen aloittaminen on kallista.

Kaikki on tietysti suhteellista, mutta simulaatioiden skaala on nykypäivänä niin laaja, että simulaatiopohjaisen opetuksen voi aloittaa hyvinkin matalalta ja pienillä kustannuksilla. Yksinkertaisimmillaan simulaatio-opettaminen voi perustua pelkästään opiskelijoiden roolittamiseen, joka ei maksa mitään. Esimerkiksi “aidon tuntuisen” simulaatiotilanteen pystyy hyvin lavastamaan lähes millä tahansa palvelualalla pelkästään luokkahuoneessa opiskelijoiden avulla.

Jos haluaa lähteä investoimaan simulaatiolaitteisiin muutamalla satasella tai maksimissaan muutamalla tuhannella eurolla päästään jo pitkälle. Nykypäivän teknologia on tuonut helpon ja kustannustehokkaan pääsyn esimerkiksi virtuaalimaailmoihin, sillä perustason VR-lasit maksavat enää muutamia satoja euroja ja sisältöä niihin alkaa jo olemaan ihan eri tavalla kuin vaikkapa 5 vuotta sitten. Kotitason simulaatiokokoonpanoja voidaan vallan hyvin rakentaa myös oppilaitoksissa ja niiden kustannukset eivät nouse kovinkaan korkealle. Oppilaitosten on myös hyvä muistaa hanketoiminnan kautta tuleva rahoitus, jolla usein voidaan rahoittaa hieman kalliimpiakin suunnitelmia simulaatioiden saralla.

Summa summarum, aina on kuitenkin pidettävä mielessä se, miksi simulaatiota käytetään. Simulaatioita ei voi hankkia vain simulaation takia, vaan sille on löydettävä järkevää käyttöä, joka oikeasti jalostaa omaa toimintaa eteen päin. Vanha sääntö joka kuuluu “Simulaatioita voi olla ilman simulaattoria, mutta simulaattoria ei voi olla ilman simulaatiota”, pitää tässäkin kohtaa vallan hyvin paikkansa!

MYYTTI 3 Simulaatioiden aloittaminen ja käyttäminen vaatii perehtyneisyyttä ja on liian monimutkaista meille

Asia on täysin päin vastoin! Kuten jo edellisissä kappaleissa totesin, niin simulaatioiden käyttö voidaan aloittaa hyvinkin alueelliselta tasolta. Toki, hieman mielikuvitusta se vaatii. Luomalla yksinkertaisia simulaatioskenaarioita päästään jo hyvään alkuun.

Minulta kysytään usein sitä, mitä meidän simulaattorilla tai simulaato-opetusympäristöllä voidaan tehdä. Ihan oikeasti, en kertaakaan osaa siihen vastata. Kaikki simulaatio-opetusympäristöt, puhumattakaan aloista, joissa simulaatioita käytetään, ovat kuitenkin niin erilaisia, että variaatiota löytyy rutkasti. Itse asiassa samankin alan sisällä voidaan nähdä hyvinkin erilaisia toteutuksia. Näin ollen kaikki onkin jälleen kiinni siitä, mitä käyttäjä haluaa simulaatioiden avulla edistää. Asiat eivät ole rakettitiedettä, vaan lähtevät oman organisaation ongelmista ja asioista, joita halutaan tehostaa.

On totta, että jotkut simulaatio-opetusympäristöt vaativat esimerkiksi käyttäjälähtöistä osaamista, jotta simulaatio ylipäätänsä saadaan käyntiin. Jos tilanne on tämä, kannattaa tosiaan miettiä sitä mikä on simulaation käyttämisen hyöty omalle organisaatiolle. Mitään päälle liimattua ei missään nimessä ole järkevä käyttää.

Käyttäjälähteinen ajattelu ja simulaatioiden sujuva solahtaminen jokapäiväiseen arkeen on se aivan sana.

Autan mielelläni muun muassa ennalta mainittujen tilanteiden aiheuttamissa ongelmissa ja pystyn kertomaan tarkempia yksityiskohtia simulaatioiden (kustannus)tehokkaaseen käyttöön. Myös tuleva väitöskirjatutkimukseni tulee pureutumaan aiheeseen.

Ota rohkeasti yhteyttä! 🙂

VIIKKO 40 LF vs. HF

Simulaatioiden ihmeellisessä maailmassa on paljon erilaisia aspekteja, jotka aiheuttavat mielenkiintoa tutkimuksellisesti. Yksi näistä on ehdottomasti LF-simulaatioiden ja HF-simulaatioiden vertailu. Etenkin nykypäivän globaalissa tilanteessa kustannustehokkuus on noussut yhä enenevissä määrinä esillä kriittisenä mittarina. Myös opiskelijoiden motivaatio ja sen vaikutus simulaatioihin on merkittävä tekijä.

Termi LF tulee englanninkielen sanoista Low Fidelity ja HF taas sanoista High Fidelity. Yksinkertaisesti käännettynä termit voisivat tarkoittaa esimerkiksi “kevyitä simulaatioita” ja “raskaita simulaatioita”. Toisin sanoen siis puhutaan erilaisista simulaatio-oppimisympäristöistä ja niiden ominaisuuksista. Tyypillisesti LF-simulaatiota ovat yksinkertaisempia ja helpompia (halvempia) rakentaa jo toteuttaa. HF-simulaatiot taas tarvitsevat yleensä pidemmälle viedyn simulaatioympäristön pitäen sisällään erilaisia ominaisuuksia tai mahdollisuuksia. Hyvänä esimerkkinä voidaan tässä mainita vaikka lentosimulaatiot, joissa LF-maailmaa voisi hyvin edustaa pahvinen kuva ohjaamosta ja taas HF-maailmaa voisi tässä kohtaa hyvin kuvata täysverinen lentokonesimulaattori liikealustoineen päivineen.

On hyvä muistaa, että LF tai HF tason simulaatiot eivät suoraan määrittele oppimisen (tai opettamisen) laatua. Esimerkiksi terveydenhuollon aloilla on tehty jonkin verran tutkimuksia aiheesta ja niiden tutkimusten perusteella eroa ei oppimistuloksissa ole käytännössä huomattu. Joskus jopa HF-simulaatiot ovat aiheuttaneet turhaa yli-itseluottamusta opiskelijoille.

HF- ja LF-simulaatioiden välillä on varmasti alakohtaisia eroja. Tähän saumaan tulee myös tulevaisuudessa iskemään oma väitöskirjatutkimukseni. Etenkin tekniikan aloilla tutkimustietoa on vielä kohtalaisen vähän siitä miten LF- ja HF-simulaatioiden oppimistulokset korreloivat keskenään. On päivän selvää, että kaikkea opetusta ei tarvitse aina tehdä “ääri realistisella” simulaatioilla, mutta missä menee tämän raja? Ja voidaanko siihen vaikuttaa millä keinoilla?

On myös hyvä muistaa XR-teknologioiden tulevat mahdollisuudet. Tulevaisuudessa esimerkiksi hintavan tietokoneraudan suhde tulee varmasti vähenemään ja LF ja HF vertailua tehdään enemmänkin ohjelmistojen ja niiden ominaisuuksien välillä. Toki esimerkiksi liikealustan merkitys myös XR-simulaatioissa voi olla merkittävä.

On mielenkiintoista seurata miten kehitys tulee menemään LF- ja HF-simulaatioiden parissa. Pysythän kuulolla, sillä oma tutkimukseni on alkamassa piakkoin aiheen parista!

VIIKKO 39 Tee-se-itse Simulaatio

Tässäkin blogisarjassa olen aiemmin muutamaan kertaan viitannut siihen, että simulaatioiden kirjo on valtava tällä hetkellä ja kasvaa koko ajan. Itse asiassa kasvu on ollut todella vahvaa viimeisten 5 vuoden aikana. Perinteiset simulaation alat kuten vaikkapa ilmailu, terveydenhuolto ja sotilastekniikka ovat saaneet rinnalleen mitä moninaisempia vaihtoehtoja.

Yksi tapa jakaa simulaatioita on tehdä perusjako opetussimulaatioihin ja viihdesimulaatioihin. Viihdesimulaatiot taas voidaan jakaa vielä useampaankin kategoriaan, mutta tällä kertaa tarkastellaan nimenomaan kotikäyttöön tehtyjä simulaatio-ohjelmia.

Kotikäyttöön on mahdollista rakentaa eri tyyppisiä simulaatioympäristöjä riippuen siitä kuinka pitkälle haluaa mennä ja kuinka paljon haluaa käyttää aikaa simulaatioympäristön (simulaattori) rakentamiseen. Peruskäyttöön riittää hieman tehokkaampi pelitason tietokone. Lisävarusteilla saadaan luotua lisää realismia. Esimerkiksi ajosimulaatioissa ratti sekä polkimet ovat ehdoton valinta. Ilmailupuolen simulaatiot taas vaativat vähintään jonkun tason joystickin käyttöä. Kun mennään raskaammalle puolelle voi kotikäyttäjäkin rakennella todella hienoja virityksiä. Esimerkiksi simulaattorin penkiksi on nykypäivänä saatavilla paljon eri vaihtoehtoja. Lisäksi lisänäytöillä saadaan etenkin ajosimulaatioissa huomattavasti lisää immersiota. Ja onhan jo tutkimuksissakin todettu, että esimerkiksi kolmen näytön ajomaisema on huomattavasti tehokkaampi oppimistulosten kannalta kuin yhden näytön versio.

Parhaimmillaan (vai pitäisikö sanoa pahimmillaan) kotikäyttäjä voi jopa haaveilla liikealustasta, joka tosin käytännössä aina nostaa simulaattorin hinnan vähintään viisinumeroiseksi. Virtuaaliset maailmat ovat tulossa kovaa vauhtia myös kotisimulointiin ja tulevat omalta osaltaan lisäämään realistisuuden tunnetta etenkin AR ja MR-tekniikan osalta.

Otetaan loppuun vielä yksi esimerkki simulaatioiden laajasta kotikäyttäjän skaalasta. Selasin reilu viikko sitten Steam-pelipalvelun simulaatiopelien valikoimaa. Hieman riippuen millä hakusanalla tai tunnisteella hakua yrittää tehdä, löytyy simulaatiogenrestä n. 7 000 – 6 000 eri nimikettä. Tämä on valtava määrä materiaalia! Toki täytyy muistaa, että osa nimikkeistä on eri pelien eri lisäosia tai muuta lisämateriaalia sekä pelien taso on jokseenkin vaihtelevaa. Kaikista simulaatiogenren peleistä ei varmasti ole kaluksi edes viihdepuolella. Siltikin määrä on vaikuttava.

Muistan, että tein vastaavia hakuja Steamissa noin 5-6 vuotta sitten. Harmi etten silloin kirjannut ylös nimikkeiden määrää. Voin vakuuttaa joka tapauksessa, että silloin puhuttiin korkeintaan sadoista eri nimikkeistä. Kasvu on ollut räjähdysmäistä! Seuraavassa muutamia mielestäni hauskoja esimerkkejä eri simulaatiopeleistä ja siitä valtavasta skaalasta, joka nykypäivänä simulaatioiden osalta on.

Ruohonleikkuu Simulaattori (Lawn Mowing Simulator)
Painepesuri Simulaattori (Power Wash Simulator)
Bensa-asema Simulaattori (Gas Station Simulator)
Tietokoneen rakennus Simulaattori (PC Building Simulator)
Valokuvaus Simulaattori (Photography Simulator)

Joulu on lähestymässä, joten siitä vain omaa toivelistaa kasaamaan sekä tietokonekaluston että ohjelmiston puolesta. Simulaatioiden laaja skaala ja etenkin niiden tehokas hyödyntäminen on oman väitöskirjatutkimukseni osalta erittäin mielenkiintoinen asia. Samoin se myös antaa mahdollisuuksia toteuttaa yhä useampien alojen opetusta simulaatiopohjaisesti. Eikä tässäkään ole kuin taivas rajana!

VIIKKO 38 Kommelluksia simulaatioiden parissa

Simulaatioiden parissa sattuu ja tapahtuu, kuten muuallakin elämän eri osa-alueilla. Etenkin simulaatioharjoitteiden sisällä tapahtuvat kommellukset ovat välillä todella absurdeja tai muuten vain koomisia tilanteita. Seuraavassa hauska esimerkki puolustusvoimien simulaatioharjoittelusta Lähi-Idässä. Tarinan olen kuullut Jussi Leistiöltä, joka toimii simulaatioeksperttinä Puolustusvoimissa. Kiitos Jussille tarinasta!

“Lääkintäkoulutuksen ollessa käynnissä leirin sisäpuolella, oli tohina potilassimulaattorin ympärillä vähintään riittävästi. Ilmateitä availtiin ja haavoja sidottiin. Äkkiä aurinko meni pilveen, mutta tavallisesta poiketen ei ollut varjoisaa, vaan keltaista. Pikainen vilkaisu ympäristöön sai liikettä kouluttajiin ja harjoittelijoihin. Hiekkamyrsky pääsi yllättämään. Lääkintävarusteet ja tietokoneet kantoon, ja sisätiloihin suojaan tuulen mukana lentävältä hiekalta. Potilassimulaattorit jäivät ulos tohinassa. Myrskyn mentyä ohi palattiin koulutuspaikalle ja löydettiin simulaattorit samasta paikasta mihin ne oli jätettykin. Ne olivat lähes peittyneet myrskyn tuomaan puuterimaiseen hiekkaan ja lyhyen tarkastelun jälkeen todettiin hiekkaa olevan myös simulaattoreiden pinnan alla koneistossa ja laitteistossa. Koska potilassimulaattorit sisältävät runsaasti mekaanisia osia, jotka eivät tunnetusti pidä hiekan tyyppisistä epäpuhtauksista, käytettiin loppupäivä simulaattoreiden täydelliseen putsaamiseen ja koulutusta jatkettiin vasta seuraavana päivänä.”

Edellinen esimerkki kuvaa hyvin sitä, että joskus simulaatioiden parissa voi tapahtua merkillisiä asioita. Tyypillisiä ongelmia tietokonepohjaisissa simulaatioissa ovat laitteistojen epäluotettavuus tai esimerkiksi normaali käytöstä tai jatkuvasta siirtelystä johtuvat rikkoutuneet komponentit ja muut osat.

Omista simulaatiokommelluksista tulee päällimmäisenä mieleen eräs luentotapahtuma muutaman vuoden takaa, jossa kaikki ei mennyt ihan putkeen. Olin luentosalissa kohtuullisen ajoissa virittämässä laitteistoa kuntoon yhdessä opiskelijan kanssa. Kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä, vaan laitteiden asentaminen vei tolkuttoman kauan. Lopulta yleisö oli jo paikoillaan ja esityksen oli pakko alkaa aikataulun mukaan. Kyseessä oli lyhyehkö 30 minuutin show. Onneksi mukanani oli tosiaan opiskelija joka jäi virittelemään laitteistoa kuntoon ja itse kylmän viileästi aloitin suullisen presentaation. Noin puolessa välin esitystä opiskelija sai lopulta simulaattorin toimintaan ja pääsimme esittelemään sen toimintoja käytännössä. Esitys meni lopulta ihan mukavasti ja saimme asian kerrotuksi niin kuin halusimme. Kannatti siis nähdä vaivaa laitteiston suhteen!

Simulaatioiden parissa kannattaa aina varautua ongelmatilanteisiin, etenkin jos/kun toimitaan tietokonelaitteistojen parissa. Terveydenhuollon simulaatiossa, jotka usein vahvasti perustuvat näyteltyihin skenaarioihin, satunnaiset ongelmatilanteet voivat joskus toimia jopa oivaltavina oppimistilanteina. Yleisesti ottaen simulaatioissa tapahtuvat käyttäjien tekemät virheet ovat kullan arvoista opetusmateriaalia. Virhe on paras oppimistilanne!

VIIKKO 37 Ihmiselämäsimulaatio

Reilu viikko sitten alkoi jälleen kerran maan mainio ihmiselämäsimulaatio Big Brother Suomi. Olen itse seurannut kyseistä realitya sen toisesta kaudesta lähtien jokseenkin tarkasti. Mielestäni kyseessä on valtavan hieno ohjelmaformaatti! Nyt tarkoitan siis ihmiselämänsimulaation kautta katsottuna.

Big Brother tuntuu keräävään vuodesta toiseen niin sanottuja “kohuotsikoita” Osa näistä otsikoista on välillä lähes väkisin väännettyjä ja osa taas johtuu talon erilaisista tapahtumista joita kaikkia on mahdoton ennustaa. Vaikka kyseessä on kyttäämiseen perustuva formaatti, itseäni ohjelmassa viehättää ennen kaikkea ihmiselämän erilaisten tilanteiden jatkuva simulointi.

BB on ikään kuin ihmisen elämä pienoiskoossa iloineen ja suruineen. TV-ruudun välityksellä voidaan nähdä tilanteita muun muassa lomamatkalta, työpaikalta, lapsuudesta, metsän keskeltä, harrastusten parista tai vaikkapa taivaasta tai helvetistä. Mainittakoon tässä kohtaa, että kaikki edellä mainitut tilanteet on simuloitu BB:n viikkotehtävissä menneiden vuosien aikana.

On hauskaa (ja myös tietysti viihdyttävää) katsella miten ihmiset selviytyvät erilaisista simuloiduista tilanteista ja niiden tuomista ongelmista. Tämä on mielestäni juuri se BB:n juju! Näin tutkijana itse katselen ja arvioin BB:tä ihmiskokeen tavoin. En katsele ohjelmaa kohuotsikoiden toiveessa tai sen takia, että haluaisin nähdä ihmisten tekevän virheitä ja mokia. Virheet ja mokat kuuluvat myös yhtenä suurena osa niin normaaliin ihmiselämään kuin itse asiassa simulaation avulla tapahtuvaan harjoitteluunkin. Epäonnistuminen on yleensä erittäin arvokas ja tehokas oppimistapahtuma, etenkin jos se käsitellään ja puretaan oikein.

Voin lämpimästi suositella Big Brotherin katsomista kaikille. Big Brotherin maailma jaksaa hämmästyttää jokaisella kaudella. Vanhan sananlaskun mukaan “meitä on moneen junaan”, pitää tässäkin kohtaa paikkansa ja kahta samanlaista tuotantokautta tuskin tulee koskaan olemaan. Itse en todennäköisesti uskaltautuisi BB-taloon ikinä mennä asumaan (ainakaan kameroiden ollessa päällä), joten minulle riittää vallan hyvin katsella tv:n välityksellä sitä miten tämä viihdyttävä ihmiselämäsimulaatio pyörii.

VIIKKO 36 Sokkona simulointia

Tässä blogisarjassa on puhuttu aiemminkin aistien käyttämisestä simulaatiossa. Se onkin yksi lempiaiheistani ja otan sen useasti esille muun muassa luennoillani. Aistien avulla voidaan terävöittää simulaatioon osallistuvan keskittymistä sekä tuoda mukaan uusia ulottuvuuksia.

Törmäsin netissä mielenkiintoiseen pari vuotta sitten julkaistuun artikkeliin, jossa käsiteltiin tutkimusta sokkona simuloinnista. Tutkimuksessa oli kyseessä elvytystilannesimulaatio, jossa tiiminvetäjän silmät olivat sidottuina.

Silmät sidottuna toimiminen ja tiimin vetäminen on mielenkiintoinen idea. Yhden tärkeän aistin poistaminen johtaa väistämättä muiden aistien käyttöön entistä tehokkaammin. Kyseisessä tutkimuksessa huomattiin, että verbaalinen kommunikaatio astui huomattavasti tärkeämpään rooliin, ei pelkästään tiiminvetäjän, mutta myös muiden tiimiläisten toimesta. Tiiminvetäjän oli tärkeä saada jatkuvaa informaatiota siitä kuinka elvytystilanne etenee, jotta hän pysyy kartalla mitä tehdä seuraavaksi.

Tutkimuksessa tuli myös ilmi että jokaisen tiimin jäsenen oli puhuttava omalla vuorollaan, jotta viestit menevät perille. Lisäksi tiimin jäsenen oli aina kuitattava kuulleensa ohjeen oikein, sillä tiimin vetäjä ei sitä voinut visuaalisesti itse todeta.

Kuulostaako tutulle? Kommunikaatio-ongelmat, toisten päälle puhuminen sekä annetun tehtävän varmistaminen? Kaikki ovat sellaisia elementtejä joita löytyy jokaisesta organisaatiosta. Vaikka tässä tutkittiin vain yhtä tilannetta terveydenhuollon maailmasta mielestäni johtopäätökset ovat yleistettävissä mihin tahansa ihmisten väliseen kommunikointiin.

Tutkimuksen lopputulos oli, että sokkona tehtävä simulointi saattaa olla tehokas keino etenkin tämän tyyppisessä johtajataitoja kehittävässä harjoituksessa. Hienoa mielestäni tutkimuksessa oli se, että siinä sovellettiin simulaation käyttämistä harjoitusvälineenä kiitettävästi. Aistien maailmaa voidaan tuoda monella tapaa mukaan simulaatioihin ja kuten tässäkin tapauksessa huomattiin, auttaa se tekemään simulaatiosta hyvinkin erilaisen ja keskittymään sellaisiin kohtiin, joihin ei välttämättä muuten tulisi kiinnitettyä huomiota.

Tutkimus oli myös hyvä esimerkki siitä miten simulaatiota voidaan käyttää hyödyksi monella eri elämän osa-alueella. Itse asiassa johtajataitojen harjoittelu tai esimerkiksi joku liike-elämän skenaariopohjainen tilanne on vallan hyvin mahdollista toteuttaa simulaationa. Simulaatioharjoittelusta saatava hyöty voidaan helposti siirtää oikeaan elämään.

VIIKKO 35 Simulaatioiden kautta oikeaksi kisakuskiksi

F1-kausi jatkui eilen sunnuntaina muutaman viikon kesätauon jälkeen. Tai ainakin koitti jatkua, aika tynkäkisahan tuosta SPA:n osakilpailusta loppujen lopuksi tuli. Simulaatioiden käyttäminen F1-maailmassa on ollut jo pitkään tunnettu metodi. Enkä puhu nyt pelkästään autonvalmistajien eri ajosimulaatioista, joilla kehitetään kalustoa tai harjoitellaan eri ratoja, vaan simulaation avulla voidaan esimerkiksi mallintaa toimintoja joita tapahtuu aidon kisaviikonlopun aikana, kuten itse kisan läpiviemistä.

F1-ykkösten maailma on erittäin mielenkiintoinen simulaatioiden kannalta. Tällä kertaa kuitenkin hypätään hieman sivummalle kuninkuusluokasta ja tarkastellaan simulaatioita hieman kokonaisvaltaisemmin moottoriurheilun saralta.

Muutama vuosi sitten Ilta Sanomat julkaisi mielenkiintoisen tarinan hollantilaisesta kuljettajasta nimeltä Rudy Van Buren. Van Buren oli päässyt sisälle McLarenin simutalliin e-sports-kuskiksi. Tämä ei sinänsä vielä ollut iso uutinen, mutta mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Van Buren on toiminut McLarenilla myös oikean kaluston kuljettajana.

Ompahan muuten eräällä toisellakin hollantilaistaustaisella kuljettajalla, joka tätä kirjoittaessa on F1-pistetaulukon toisena, simulaatiotaustaa jo nuoruudesta lähtien.

Näin ollen siirtyminen simulaatioiden kautta oikean auton kilpakuljettajaksi ei todellakaan ole mahdotonta. Ja tämä “opintopolku” tulee todennäköisesti tulevaisuudessa olemaan jopa entistä suositumpi. Kilpa-autoilun e-sports:n maailmassa ei tällä hetkellä vielä liiku aivan niin suuret summat kuin muilla virtuaalisen urheilun osa-alueilla, mutta uskoisin tämänkin kehityksen tasoittuvan tulevina vuosina.

Koronavirus on vaikuttanut laajalti myös autourheilumaailmaan. Esimerkiksi viime vuoden F1-sarja päästiin käynnistämään vasta kesällä. Samoja ongelmia nähtiin myös rallin WRC-sarjassa. Koronan aiheuttamat ongelmat ovat suosineet kilpa-autoilun virtuaalitapahtumia. Esimerkiksi F1, WRC ja NASCAR-sarjat ovat innovoineet erilaisia virtuaalitapahtumia, joissa ajetaan etänä kilpaa simulaatio-ohjelmia hyväksikäyttäen.

Yle julkaisi reilu vuosi sitten mielenkiintoisen artikkelin koskien virtuaaliajamista. WRC-kuljettaja Teemu Suninen muun muassa kommentoi simulaatioajamista seuraavasti: – “- Koen itse saavani tästä tarkkuutta ajamiseen ja myös oikeaa jarrutustyyliä asvaltille”.

Kilpa-ajamisen simulaatioissa on perusidea siis täysin sama kuin koulutussimulaatioissakin. Niitä voidaan käyttää tehostamaan tiettyjä tarkkaan harkittuja toimintoja ja kehittää opiskelijan osaamista hyvinkin paljon. Kaikkeen eivät taivu siis ajosimulaatiotkaan, eikä niiden toisaalta niin tarvitse tehdäkään.

Perussimulaattori, jonka meistä jokainen voi muutamalla tuhannella eurolla rakentaa oman olohuoneensa nurkkaan, voi kuitenkin olla hyvinkin tehokas harjoittelulaite. En ihmettelisi, jos muutaman vuoden päästä F1-sarjassa tai vaikkapa WRC:ssä alkaa olemaan yhä enemmän ja enemmän nuoria kuljettajia, joilla on suora polku simulaatiokuskista oikealle kilparadalle.

VIIKKO 34 Pieni simutarina

HUOM! Seuraava teksti on fiktiivinen, mutta tapahtumakulultaan täysin mahdollinen tarina simulaatioiden motivoivasta vaikutuksesta. Tarina on saanut vahvoja vaikutteita omista kokemuksistani toimiessani opiskelijoiden parissa.

Teksti on tehty yhdessä Vantaan kaupungin ja Vantaan ammattiopisto Varian kanssa.

Alkuperäinen teksti löytyy täältä:

Olipa kerran 16-vuotias peruskoulunsa juuri päättänyt opiskelija Jani-Petteri, tuttavallisemmin JP. JP:n peruskoulu oli ollut viimeisinä vuosina todellista selviytymistä. Ala-asteella kaikki oli vielä hyvin ja koulunkäynti maistui hyvälle, mutta yläasteelle siirryttäessä kaikki oli muuttunut. Kouluympäristö oli vaihtunut ja samalla myös kaveripiiri. Elämään oli tullut paljon muita mielenkiintoisempia asioita kuin koulunkäynti.

JP kuitenkin onnistui lopulta selvittämään ysiluokan ja peruskoulun ja edessä olikin jatko-opintojen valinta. Peruskoulun opo oli lämpimästi suositellut läheisen maineikkaan ammattiopiston logistiikan linjaa. JP muisteli, että kasiluokan aikana oli kyseisestä ammattiopistosta joku opettajaporukka ollut pitämässä koulun pihalla esitelmää logistiikan opinnoista. Mukana oli ollut muutamia työkoneitakin. Joku opettaja oli maininnut jotain simulaattoreistakin. Touhu vaikutti silloin alustavasti mielenkiintoiselle, mutta JP ei ollut uskaltanut sitä näyttää ulospäin kavereille. Kuka sitä nyt amikseen menisi, ja vielä jonnekin traktorin ajolinjalle?!

No, JP kuitenkin valitsi pitkällisen pohdinnan päätteeksi logistiikan linjan ja laittoi hakupaperit sisään. Hakuvaiheessa perusopetuksen päättyminen tuntui niin mahtavalle ajatukselle, että JP ei jaksanut stressata tulevaa syksyä. Olihan edessä lämmin kesä ja lopullinen vapaus pakotetun koulun ikeestä.

Alkukesästä JP sai iloisia uutisia koululta, hän oli päässyt sisään opiskelemaan logistiikkaa! JP ei ollut enää loppukeväästä edes muistanut minne oli laittanut hakemuksen. JP:tä myös vähän mietitytti pääsisikö hän mihinkään jatko-opiskelemaan, sillä peruskoulun päättötodistus oli lopulta muodostunut numeraalisesti aika kehnoksi. JP:n vanhemmat olivat todella innoissaan uudesta koulusta. JP taas ei oikein ollut enää varma, että olikohan tämä hyvä ajatus sittenkään. Eikös peruskoulun jälkeen pitänyt olla villi ja vapaa tekemään mitä haluaa?

Miellyttääkseen vanhempiaan JP kuitenkin keräsi itsensä, jatkoi kesäloman loppuun ja syksyllä elokuun alussa laahusti ensimmäisenä koulupäivänä uuteen kouluunsa. Ensimmäinen koulupäivä oli todella jännittävä, vaikka JP ei sitä näyttänytkään ulospäin. Uusi koulu, uusi luokka, uusi vastuuopettaja ja valtavasti infoa siitä miten pitäisi toimia ja missä pitäisi olla ja mihin aikaan ja missä varustuksessa. Todella ankeaa ajatteli JP.

Ensimmäiset päivät kuluivat todella hitaasti. Taasko tämä alkoi, ajatteli JP. Ahdistus jo hieman valtasi JP:n mielen. Tätäkö tämä olisi seuraavat kolme vuotta ainakin?!

Kolmantena koulupäivänä tapahtui kuitenkin jotain merkittävää JP:n ammattiopintojen kannalta. JP oli jo aikeissa mennä kertomaan HOKS-keskustelussa opettajalle, että hän vaihtaa koulua, tai ainakin miettii uudestaan. Logistiikka ja ammattiopinnot yleensäkin eivät olleet hänen mielestään se oikea vaihtoehto. Kolmantena koulupäivänä luokkaan astui Aatu, logistiikan opintojen simuvelho, opettaja joka vastasi simulaatiokoulutuksesta. Aatu kertoi juurta jaksain ja pitkän kaavan kautta logistiikan opintojen simulaatioista ja miten ne tulisivat etenemään. Yhtäkkiä JP huomasikin kuuntelevansa ensimmäistä kertaa korvat höröllä mitä opettaja kertoi. Tällaista ei ollut tapahtunut moneen vuoteen!

Lähtökohtaisesti kaikki mitä tapahtuu koulussa oli JP:n mielestä todella tylsää. Nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Simulaattorien käyttö tuntui, – ihme kyllä -, mielenkiintoiselta. Toki silti JP vielä suhtautui pienellä varauksella asiaan. Voikohan koulussa olla jotain kivaakin oikeasti?

Simulaatio-oppitunnin aikana JP koitti esittää, että häntä ei tämäkään teema kiinnosta, vaikka kuuntelikin tarkasti. Muutamia kysymyksiä juolahti JP:n mieleen tunnin aikana, kuten koska voidaan aloittaa, mutta hän ei niitä uskaltanut muiden opiskelijoiden läsnäollessa kysyä. Oppitunnin jälkeen JP keräsi kaiken rohkeutensa ja uskaltautui puhumaan Aatun kanssa. Aatu oli tästä silminnähden iloinen ja kertoi simulaatio-opiskelun alkavan heti kahden viikon päästä. Kunhan ensimmäiset päivät ja koulun aloituksen oriontaatioviikot oli saatu käytyä läpi.

Tämä simulaatio-oppitunti käänsi JP:n pään. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänestä alkoi tuntua siltä, että kouluun oli kiva tulla. HOKS-keskustelussa hän kertoi olevansa motivoitunut ja mainitsi vastuuopettajalle etenkin simulaattorien kiinnostavan häntä.

Muutaman viikon kuluttua ammattiopinnot ja etenkin JP:n odottama simulaatio-opetus käynnistyi todenteolla. Aluksi JP oli vielä hieman varautunut. Vaikuttivathan simulaattorit lopulta alun hypetyksen jälkeen ehkä vähän pettymyksiltä. Grafiikan taso ei vastannut sitä mihin JP oli tottunut kotona pelatessaan PC- ja konsolipelejä. Myöskään simulaatio-ohjelmien vauriomallinnus ei vastannut sitä mihin hän oli tottunut. Ajoneuvosta tai työkoneesta ei tullutkaan räikeätä kipinäsuihkua sen osuessa kaiteeseen eikä se lopulta syttynyt palamaan ja räjähtänyt miljoonaksi palaksi näyttävien efektien ryydittämänä. JP yritti kyllä kaikkensa ja sai välillä opettajankin tuohtumaan, sillä simulaatio eivät opettajan mielestä olleet pelejä, vaan aitoja opetusympäristöjä, joissa oli turvallista, ekologista ja rauhallista harjoitella ennen kuin vastaavia taitoja pääsi soveltamaan koulun harjoituskentälle oikeilla koneilla.

Päivät muuttuivat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja lopulta JP huomasi, että hän oli edistynyt ammatillisissa opinnoissa loistavasti! Esimerkiksi alkuun vaikealta kuulostanut telakaivinkoneen käyttökin oli tullut opittua kuin vahingossa simulaattorissa. Simulaattorit tuntuivat muutenkin vievän todella paljon aikaa JP:n koulunkäynnistä. Useasti hän jäikin opettajan luvalla vielä koulupäivän jälkeen harjoittelemaan omalla ajalla. Joskus myös opettaja palkitsi tämän aktiivisuuden antamalla JP:n kokeilla vanhempien opiskelijoiden käyttämiä autokoulusimulaattoreita. Nepä vasta hienoa laitteita olivatkin! Ja ajatella, jo seuraavana lukuvuonna JP:kin pääsisi niitä oikein varsinaisen luvan kanssa kokeilemaan.

JP:n muu koulunkäynti takelteli alkuunsa edelleen. Mutta simulaatioiden voimalla JP jaksoi tulla lähes joka päivä kouluun ja suorittaa myöskin tylsiä yto-opintoja sekä muita opintosuunnitelmaan kuuluvia opintoja. Lopulta ensimmäisen vuoden lähestyessä loppuaan JP huomasi, että aika oli mennyt kuin siivillä ja hän oli todellakin tehnyt oikean valinnan valitessaan logistiikan ammatilliset opinnot. Myös kotona vanhemmat olivat mielissään siitä, että JP:n koulu sujui pitkästä aikaa mukavasti. Toki vanhemmat olivat jo ehkä hieman kyllästyneitä JP:n jatkuvaan simulaatioiden hehkuttamiseen, mutta toisaalta olivat silti mielissään, että JP oli löytänyt jotain mielekästä tekemistä koulussa. Olipa JP jossain vaiheessa maininnut, jopa opiskeluinnon olevan nyt niin korkealla, että mahdollisesti häntä kiinnostaisi hakeutua tietotekniikan jatko-opintoihin ammattikorkeakouluun muutaman vuoden päästä. Täytyyhän jonkun osata suunnitella toimiva simulaatio-opetusympäristöjä tulevaisuudessakin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

VIIKKO 33 Simulaatioiden kehityskulku

Simulaatioiden kehitys on ollut viime vuosina vauhdikasta. Simulaatioiden käyttö on lisääntynyt useilla uusilla aloilla. Simulaatioteknologiat ovat kehittyneet ja mahdollistavat paljon monipuolisempia oppimisympäristöjä. Seuraavassa tehdään lyhyt katsaus siihen mitä on tapahtunut viimeisten vuosien aikana simulaatioiden parissa. Otan tarkasteluun simulaatioiden laajalta kentältä muutaman mielenkiintoisen yksityiskohdan, joissa mielestäni kehitystä on tapahtunut paljon ja ennen kaikkea oikeaan suuntaan.

Lähdetään liikkeelle aina kiehtovasta VR-teknologiasta. VR-teknologia on ottanut ehkäpä sen suurimman loikkansa viimeisten 5-10 vuoden aikana. Pitkään hehkutettu ja otsikoita kerännyt teknologia alkaa vihdoinkin olla sillä tasolla, että siitä on oikeasti hyötyä myös oppimisen kannalta (viihdekäytöstä puhumattakaan). Esimerkiksi suomalaisen Varjon työ VR/AR/MR-saralla on jo nyt vertaansa vailla. Varjon repertuaarista löytyy muun muassa terveydenhuoltoon sekä lentämiseen (kummatkin muuten rutinoituneita simulaatioaloja) liittyviä simulaatioita. Toinen esimerkki on sveitsiläinen VRM Switzerland, joka julkaisi keväällä maailman ensimmäisen EU:n lentoturvallisuusviraston hyväksymän VR-simulaatio-oppimisympäristön helikopterilentämiseen.

Muistan itse kuinka noin vajaa 10 vuotta sitten tutustuin silloiseen Oculus Riftin ensimmäiseen uuden sukupolven lasisettiin ja tekniikka vaikutti jo silloin erittäin lupaavalta. Joskin toteutus oli vielä aika kömpelö. Hurjasti ollaan menty siitäkin ajasta eteen päin.

VR-teknologiaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia ruoditaan tarkemmin “Simutarinoiden” jaksossa nro 5.

Toiseksi simulaatiokehityksen merkittäväksi mittapuuksi haluan mainita yleisen asenneilmapiirin parantumisen. Olen huomannut, että monen ihmisen ajatusmaailmassa simulaatiot eivät välttämättä ole enää punainen vaate. Itselläni on henkilökohtaisia kokemuksia ihmisistä, jotka vielä vuosikymmen sitten pitivät simulaatioiden käyttämistä täysin turhana, mutta nyt ovat sitä mieltä, että simulaatioiden käyttö koulutuksen yhtenä lenkkinä on tarpeellista ja nykyaikaista.

Teknologian kehittyminen ja simulaatioiden realismin parantuminen on varmasti yksi syy siihen, miksi simulaatiot nähdään kustannustehokkaana ja järkevänä koulutusmuotona yhä usemman ihmisen silmin. Toisena vaikuttavana tekijänä näkisin työpaikkojen sukupolvenvaihdoksen. Tämän hetken päättävässä asemassa olevat ihmiset alkavat jo olla sitä ikäluokkaa, jotka ovat nuorena harrastaneet tietotekniikkaa ja simulointia vapaaehtoisesti. Heille simulaatiot ovat luontainen tapa kehittää toimintaa.

Kolmantena ja viimeisenä asiana haluan nostaa esille simulaatioiden paisumisen yhä uusille aloille. Ilmailu, sotilastekniikka sekä metsänhoito ovat aloja, jotka ovat hyödyntäneet simulaatioita jo vuosikymmeniä. Yleisesti ottaen myös eri tekniikan alat usein olleet hyvin edustettuina simulaatioiden kentällä.

Nykypäivän simulaatioympäristö ei enää rajaudu tiettyyn alaan. Simulaatioita voidaan vallan hyvin käyttää tehokkaasti hyödyksi niin lastentarhassa, vanhainkodissa kuin vaikkapa metalliteollisuudessa. Myös ihmisten henkilökohtaisessa elämässä tulee usein vastaan tilanteita, joissa simuloidusta tilanteesta voi olla hyötyä. Tästä aiheesta olen vuoden alkupuolella kirjoittanut tähänkin blogisarjaan. Alkuperäisen tekstin voit käydä lukemassa Nordic Simulatorsin sivuilta.

Kokonaisuudessaan simulaatioiden kehittyminen on näin simulaatioväitöskirjatutkijan silmissä erittäin positiivinen asia. Tulevaisuus tulee näyttämään miten laajalti simulaatiot tulevat leviämään ja missä yhteiskunnan osa-alueilla niistä saadaan eniten irti. Pysy kuulolla ja seuraa tätä sivua, eri some-alustojani sekä tietysti tutkimustani, niin pysyt ajan hermolla!

VIIKKO 22 Simuloitu yleisö

Koronapandemia on pakottanut eri tahot ja organisaatiot olemaan luovia ja kehittämään toimintaansa niin, että läsnäolevuus on muuttunut joko etäilyksi tai jollain muulla tavalla toteutetuksi virtuaalipohjaiseksi toteutukseksi. Erilaiset virtuaaliset tapaamiset ja taapaamisalustat ovat nousseet suosioon. Usein näissä alustoissa on mahdollista muokata itselleen sopiva avatar, jonka avulla tapaaminen koittaa simuloida paremmin oikean elämän läsnäoloa ja läheisyyttä.

Myös urheilutapahtumat ovat joutuneet soveltamaan käytäntöjään. Urheilutapahtumien yksi suurimmista tulovirroista on perinteisesti ollut lippujen myynti. Vaikka ihan viime aikoina katsomot ovat jälleen alkaneet täyttyä rajoitetusti, korona on silti pitänyt huolen siitä, että menneen kauden tapahtumia on joka lajissa seurattu lähinnä etänänä ja katsomot ovat ammottaneet tyhjyyttään.

Palloilulajeissa on koitettu torjua koronan aiheuttamaa katsojapulaa moninaisin keinoin. Etälähetykset ja niihin satsaaminen erilaisine lisäpalveluineen (mm. fanikamerat ja hashtagien käyttö) ovat tästä yksi esimerkki. Jalkapallossa on myös koitettu luoda keinotekoista katsomon ääntä pelilähetyksiin, joka omasta mielestäni kuulostaa hieman oudolle ja epätoivoiselle. Mieluummin kuuntelen tyhjää areenaa sekä pelaajien ja valmentajien huutoja kuin yritän virittäytyä keinoääniin, jota katsojien korviin pakotetaan.

Yksi mielenkiintoinen keksintö on keinoyleisön lisääminen katsomoihin. Ja en nyt tarkoita tässä mitään AR-tekniikkaa, jolla luotaisiin keinotekoinen katsomo, vaan “perinteistä” pahviukkometodia. Eli kannattajilla on mahdollisuus tehdä itsestään pahviavatar, joka sitten istutetaan katsomoon katsomaan ottelua. Ei tämäkään ehkä ole ihan se autenttisin tapa luoda katsomokulttuuria tai tunnelmaa otteluun, mutta pidänä tätä hauskana tapana ja ennen kaikkea kivana keksintönä tänä vaikeana aikana.

Itse pääsin myös osallistumaan tällä tavoin juuri meneillään oleviin jääkiekon MM-kisoihin Latviassa. Itse proseduuri oli mahdollisimman helppo. Yhden linkin kautta pystyin lisäämään oman kuvani valitsemani joukkueen fanipaitaan ja siitä alkoikin sitten jännittäminen pääsenkö ensinnäkin itse otteluun ja toiseksi mahtaisinko vilahtaa kamerassa jonkin ohikiitävän hetken ajan.

Ennen Suomen ottelua Italiaa vastaan sain tiedon, että omalla kuvallani varustettu pahviavatar tullaan siirtämään areenan katsomoon. Ja lopulta aivan pelin lopulla tulikin sitten tilanne, jossa pääsin näkemään oman kuvani katsomon puolella. Tämä bongaus oli hauska ja yllättävä, kun se tv:n ruudulle lävähti.

Kokonaisuudessaan koko prosessi oli mukava lisä korana-ajan urheiluviihteeseen ja samalla pääsin osallistumaan pelitapahtumaan. Tämä oli myös hyvä esimerkki siitä, kuinka korana-ajan tilanteessa on oltava joustavia ja osattava soveltaa.

VIIKKO 21 Oodi ammatilliselle koulutukselle

HUOM! Tämän viikon teksti on julkaistu alkuperäisesti Vantaan ammattiopiso Varian nettisivuilla.

Vaikka tämän viikon s(t)imulaatiolla ei olekaan aivan suoraa kytkentää simulaatioihin, on asia silti sen verran tärkeä, että halusin siitä kirjoittaa. Onhan simulaatio toisaalta oman urani kehityksessä näytellyt todella suurta roolia.

Onneksi olkoon kaikille valmistuville opiskelijoille! Teillä on edessänne huikea tulevaisuus! Kaikki on itse asiassa kiinni teistä itsestänne. Teillä on mahdollisuus yltää työ- ja opiskelu-urallanne kuinka korkealle vain haluatte. Toisen asteen tutkinto ammatillisesta koulutuksesta ei ole este esimerkiksi tulevia tohtoriopintoja silmällä pitäen, päinvastoin, siitä voi olla jopa verratonta hyötyä osata asioita enemmän käytännössä. Kerronpa seuraavassa yhden esimerkin tästä.

Oma opiskelu-urani ei ollut kovinkaan hohdokas vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Peruskoulun suoritin ihan perustasolla, noin kasin keskiarvolla, mutta lukio menikin sitten enemmän tai vähemmän vihkoon. Arvosanat laskivat rankasti juuri ratkaisevilla hetkillä ennen ylioppilaskirjoituksia ja välillä pelkästään kurssista läpipääsy arvosanalla 5-6 oli ainoa tavoite. Ylioppilaaksi toki kirjoitin ensimmäisellä yrittämällä, mutta C:tä korkeampaa arvosanaa ei ollut tarjolla mistään aineesta. Tutkintoni loppuarvosana oli siis erittäin keskinkertainen.

Näin jälkikäteen on helppo sanoa, mutta minun olisi pitänyt ehdottomasti valita silloinen ammattikoulu ja kaksoistutkinto. Siitä olisi ollut huomattavasti enemmän hyötyä itselleni oman urani kannalta. 90-luvun lopussa ammattikoululla oli vielä pääsääntöisesti hieman huonompi maine kuin lukiolla ja tulin valinneeksi tutun lukion kotipaikkakunnalta, kun en muutakaan keksinyt. Kavereiden ja tuttujen opettajien perässä oli helppo mennä.

Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2002. Muutaman vuoden työskentelyn ja armeijan jälkeen aloitin insinööriopinnot ammattikorkeakoulussa vuonna 2004, pääaineena logistiikka. Valmistuin insinööriksi vuonna 2008. Vuonna 2009 päädyin opettajan uralle, jos siis olen edelleenkin. Vuonna 2012 sain valmiiksi opettajan pedagogiset opinnot ja vuonna 2014 Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Vuoden 2020 keväällä pahimpaan korona-aikaan sain tiedon pääsystä Aalto-yliopiston konetekniikan laitokselle opiskelemaan tekniikan tohtorin tutkintoa.

Saadessani tiedon tohtoriopinnoista olin hetken hieman hämmentynyt. Miten tällä koulupohjalla voidaan päästä näin pitkälle? Surkealla lukiotodistuksella en olisi kuuna päivänä vuonna 2002 voinut kuvitella opiskelevani jonakin päivänä tekniikan tohtoriksi. Vastaus piilee Suomen upeassa koulutusjärjestelmässä, joka ei onneksi rakenna umpikujia sekä siinä, että oma haluni ja motivaationi on vienyt minua eteenpäin. Kaikki on siis todellakin mahdollista, vaikka oma taustakoulutukseni ei ole ollutkaan sitä kirkkainta kärkeä.

Vaikka olen taustaltani lukiopohjainen, olisin aivan hyvin voinut suorittaa saman niin sanotun “ammatillisen väylän” ammatillisesta koulutuksesta aina tohtoriopintoihin asti. Itse asiassa se olisi ollut ainakin opettajaopintojen kannalta jopa helpompaa, sillä opekorkean sisäänotossa arvostettiin enemmän ammatillista perustutkintoa kuin lukiotodistusta.

Uskokaa siis hyvät nuoret itseenne ja omiin mahdollisuuksiinne! Ammatillinen koulutus on loistava pohja ja kivijalka omalle kehitykselle ja työ- sekä opiskelu-uralle! Valmistumalla ammatillisesta koulutuksesta, takaat itsellesi ruusuisen tulevaisuuden. Oletko jo miettinyt mikä on seuraava askeleesi?

VIIKKO 20 Autourheilumaailman innovaatiot hyödyksi muulle yhteiskunnalle

Formula 1 kausi käynnistyi muutama viikko sitten. Formulat ja simulaatiot ovat aina sopineet hyvin yhteen. Tällä kertaa en kuitenkaan kirjoita suoraan F1-simulaatioista, vaan tarina perustuu hieman laajempaan katsantokantaan.

Kansainvälinen autoliitto FIA toimii F1:sen lisäksi useiden muidenkin huippuautourheilusarjojen (mm. rallin MM-sarja ja E-Formulat) kattojärjestönä. FIA on juuri julkaissut lähes satasivuinen tutkimuksen moottoriurheilumaailman erilaisista innovaatioista, jotka hyödyttävät autourheilun ulkopuolista maailmaa. Eli toisin sanoen FIA:n listaamien keksintöjen ansiosta normaali kaduntallaaja voi tai voi joskus tulevaisuudessa nauttia autourheilun hedelmistä myös esimerkiksi yleisen turvallisuuden tai luontoystävällisyyden merkeissä. Etenkin F1-maailma on tunnettu teknisistä innovaatioistaan, jotka ovat myöhemmin yleistyneet normaalissa autoissa. Tästä esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa jarruenergiaa talteen ottava KERS-järjestelmä.

FIA:n julkaisussa on yhteensä 26 erilaista innovaatiota, joista numero 13 on erityisen kiinnostava simulaation näkökulmasta. Kyseisessä kohdassa viitataan FIA:n ja Toyotan yhteistyöhön. Toyota on viime vuosikymmenten aikana kehittänyt yhden tehokkaimmista simulaatio-ohjelmista koskien ihmisen vartaloa. Tämän ohjelman nimi on THUMS (Total Human Model for Safety). Ohjelman tavoitteena on simuloida ihmisen vartalon luustoa ja elimiä mahdollisimman autenttisesti erilaisissa onnettomuustilanteissa. Ohjelma pitää sisällään yli 2 miljoonaa erilaista elementtiä.

FIA:n julkaisussa mainitaan yhtenä esimerkkinä mielenkiintoinen case-tapaus maastorallien osalta. THUMS:n simuloinnin avulla saatiin selville, että muuttamalla kuljettajan penkin asentokulmaa 20 asteeella saavutettiin 22 % vähemmän rasitusvoimaa, joka altistaa kuljettajan selkärangan murtumille. Edellinen tutkimustulos koski siis etenkin rankkoja alastuloja isoista hypyistä, joita maastoralleissa usein on. Samalla saatiin myös selville, että kuljettajan 10 kg:n painon pudotus (84 kg -> 74 kg) vähensi selkärangan murtumisriskiä 8 %.

THMUS:n simulaatiot antoivat todella mielenkiintoisia ja moottoriurheilua muuttavia tuloksia. Kyse on pienten marginaalien pelistä myös turvallisuuden osalta. Tämä tapaus on hyvä esimerkki siitä, että simulaatioiden avulla voidaan todellakin parantaa turvallisuutta huomattavasti ja ennen kaikkea helposti. Vastaavanlaisten ympäristöjen luominen esimerkiksi törmäysnukeilla ja aidoilla autoilla olisi vienyt todella paljon aikaa ja rahaa.

Tämän vuoden 2021 alusta THUMS on ollut vapaasti ladattavissa Toyotan sivuilta. Toki Toyota vaatii perustelun lataamiselle, mutta periaatteessa kuka tahansa taho tai organisaatio voi saada mahdollisuuden kehittää turvallisuutta THUMS:n avulla. Ja mikä parasta, tekemällä näin, lataaja kasvattaa THUMS:n datavarastoa erilaisilla onnettomuusskenaarioilla tehden ohjelmistosta yhä paremman ja paremman. Kerrassaan upeaa!

VIIKKO 19 Simulaation avulla tehtiin ilmailuhistoriaa

Kaksi viikkoa sitten sveitsiläinen VRM Switzerland julkisti todellisen jymyuutisen simulaatioiden maailmassa. Se kertoi saaneensa ensimmäisenä maailmassa virallisen hyväksynnän VR-koulutussimulaatiolleen helikopterilentäjien koulutuksessa. Hyväksyvänä viranomaisena toimi, ei enempää eikä vähempää, kuin EASA, eli Euroopan lentoturvallisuusvirasto. Kyseessä on siis ilmailualan ensimmäinen virallinen VR-simulaattori.

Meistä varmasti jokainen tietää kuinka säädelty ala ilmailu on, joten tämän tason hyväksyntä on todella kovan luokan suoritus ja samalla todellinen voimannäyte siitä mihin nykyteknologian avulla ja etenkin VR-tekniikalla voidaan yltää.

Mikä hienointa, tämän saavutuksen on mahdollistanut osaltaan suomalaisen Varjon kehittämä teknologia. VRM Switzerland käyttää simulaatiossaan Varjon valmistamia VR-3 virtuaalilaseja yhdessä tasokkaan ohjelmiston sekä liikealustan kanssa. Varjo on tehnyt lyhyestä historiastaan huolimatta erinomaista työtä VR-kehityksen kanssa ja on jo tällä hetkellä oman alansa maailman huippuja.

Tämän julkistuksen jälkeen onkin todella mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan VR/AR/MR yms. teknologiat ovat menossa. Ilmailuala on tunnetusti pioneeri simulaatioiden opetuskäytössä. Link Trainer, eli ensimmäinen varsinainen lentosimulaattori valmistui jo vuonna 1929 ja toisessa maailman sodassa sillä koulutettiin lentäjiä. Ilmailu on ollut siis jo lähes sadan vuoden ajan suunnannäyttäjä simulaatioiden saralla. Mielenkiinnolla jään itse odottamaan seuraavaa versiota, eli täysikokoisen lentokoneen simulointia VR-ympäristössä.

Tällä hetkellä lentosimulaattori voi maksaa 15-20 miljoonaa euroa. Varjon VR-3 lasien hinta heidän verkkokaupassaan on reilu 3 000 euroa. Hyvälle liikealustalle ei voida laskea hintaa kuin korkeintaan kuusinumeroisia summia. Toinen asia onkin millä hinnalla lentokonevalmistajat myyvät oman datansa VR-simulaatiokäyttöön. Ongelma tälläkin hetkellä on se, että pelkkä ykkösten ja nollien hinta on aivan posketon ja vie leijonan osan lentosimulaattorin hinnasta.

Oma väitöskirjatutkimukseni pureutuu juurikin tähän kustannustehokkuuden ongelmaan. Tutkimukseni vaiheessa 3 on tarkoitus tehdä käytännön kenttäkokeita ja nimen omaan ilmailu on ollut esillä yhtenä vaihtoehtona. Olen aivan varma, että pystymme harjoittelemaan tiettyjä asioita aivan hyvin huomattavasti kustannustehokkaampaan hintaan. Vaihtoehtoisia teknologioita ja tapoja on todellakin jo tarjolla!

Joka tapauksessa tämä uutinen on aivan mahtava asia simulaatioille ja uusille teknologioille. Se varmasti vie eteen päin simulaatioiden koulutuskäyttöä monella muullakin alalla kuin ilmailussa. Parhaassa tapauksessa olemme juuri todistaneet uuden VR-standardin syntyä.

P.S Näin tutkijana jään mielenkiinnolla odottamaan opiskelijoiden palautetta tästä uudesta tavasta oppia ajamaan helikopteria. Olisikohan tutkimuksen paikka? 🙂

VIIKKO 18 Simulaatiot avuksi tutkinnassa

Viime viikolla liikuimme vahvasti simulaatioiden viihdekäytön puolella. Tällä viikolla hypätään aivan toiselle laidalle. Simulaatioiden opetuskäyttö on varmasti tullut monelle tutuksi ja se onkin yksi simulaatioiden hyötykäytön peruskulmakiviä. Tämän lisäksi simulaatioita käytetään useasti hyödyksi, kun halutaan selvittää miten joku asia on mennyt. Usein tällaisissa tapauksissa on kyse esimerkiksi onnettomuus- tai läheltä piti tapauksista. Myös rikoksen tutkinnassa käytetään yhtä simulaatioiden alamuotoa, rekonstruktioita, joissa esimerkiksi rikospaikka tai siihen liittyviä tilanteita voidaan simuloida uudelleen rikoksen tapahtuman kulun selvittämiseksi.

Yksi lempi tv-sarjoistani on vuosien ajan jo ollut Lentoturmatutkinta. Sarjassa käydään läpi aitoja lento-onnettomuuksia ja niiden taustatekijät perataan tarkasti ja lopulta selvitetään onnettomuuden todellinen syy. Jokaisessa jaksossa on taitavasti simuloitu etenemien kulku ja kaikki ne tekijät, jotka ovat vaikuttaneet onnettomuuden syntyyn. Usein tutkinnassa on mukana simulaatio-osuus, jossa koitetaan rakentaa simulaatioskenario, joka vastasi onnettomuustilannetta mahdollisimman tarkasti ja näin ollen päästään tutkimaan onnettomuuteen johtaneita syitä.

Tässä kohtaa on syytä mainita eräs mielenkiintoinen knoppitieto liittyen simulointiin ja ilmailualan yksittäiseen tuhoisimpaan onnettomuuteen Teneriffalla vuonna 1977. Kyseisessä onnettomuudessa kuoli yhteensä 583 ihmistä, kun Pan Amin ja KLM:n koneet törmäsivät toisiinsa kiitotiellä. Lentoturmatutkinta-sarjassa on tästäkin onnettomuudesta oma jaksonsa. Jaksossa kerrotaan, että yhtenä taustatekijänä onnettomuuteen saattoi olla KLM:n kapteenin simulaatiotausta ja tästä johtuen puutteellinen kommunikaatio lennenjohdon kanssa. Tuon ajan simulaatioissa ei aina simuloitu lennonjohdon kanssa käytyjä keskusteluita kovinkaan syvällisesti. Tarkempi selostus selviää kyseiseen sarjan episodista.

Simulaatioita eivät tee pelkästään tutkijalautakunnat tai muut organisaatiolliset tahot, vaan esimerkiksi eri asioista kiinnostuneet tavalliset ihmiset voivat nykytekniikan avulla helposti luoda omia simulaatioskenaarioita oikeista tapahtumista. Hyvänä esimerkkinä tästä on lentosimulaattoriharrastaja Jukka Lahtisen tekemä simulaatio Finnairin läheltä piti tilanteesta vuodelta 1987. Kyseisessä videossa näytetään miltä läheinen ohjuksen räjähtäminen saattoi näyttää Finnairin koneen ohjaamosta.

Simulaatioiden laaja-alainen käyttö, ei pelkästään opetukseen tai viihteeseen liittyen, on järkevää. Simulaatiopohjaisessa tutkinnassa pätevät samat lainalaisuudet simulaatioiden osalta kuin esimerkiksi simulaatiokoulutuksenkin osalta. Tilanteita voidaan kelata edestakaisin helposti ja nopeasti. Tilanne voidaan myös synnyttää nopeasti ja se on kontrolloitavissa turvallisessa ympäristössä. Simulaation hyödyt tulevat esille myös tässäkin tehtäväkentässä.

Oman väitöskirjatutkimukseni tutkimustuloksena syntyvä tehokkaan simulaatio-oppimisympäristön mallia voidaan varmasti soveltaa myös simulaatiopohjaisessa tutkinnassa. Mitä nopeammin ja mitä tehokkaammin asioiden tapahtumakulku voidaan selvittää, sen turvallisempaa on elämämme tulevaisuudessakin.

VIIKKO 17 Kaikkien aikojen simulaatiopelit, TOP 5

Yksi simulaatioiden suurimpia käyttäjäryhmiä ovat kaikki me tavalliset kaduntallaajat. Vuosien saatossa on tehty varmasti tuhansia erilaisia simulaatiopelejä eri genreistä. Esimerkiksi vaikka vuohi- kaljanjuonti- tai kesäautontuunaussimulaattorit ovat vain yksittäisiä esimerkkejä niistä asioista, joita pelien historiassa on koitettu simuloida. Viihdesimulaatioiden idea on hyvin yksinkertainen, mutta toisaalta samantyyppinen kuin koulutussimulaatioissakin: saat tehdä tehdä valvotussa tilassa jotain jota et muuten itse osaisi tai saisi muuten mahdollisuutta. Viihdesimulaatioiden parissa voi lisäksi tehdä suorituksia joita ei muuten uskaltaisi, kehtaisi tai saisi (lain puitteissa).

Itselläni on takana noin 25 vuotta kokemusta tietokoneiden ja sitä kautta myös erilaisten simulaatiopelien maailmasta. Itse asiassa ensimmäinen PC-pelini vuonna 1997 oli juurikin autosimulaatio, nimittäin mainio Need For Speed 2. Seuraavassa tulen listaamaan itseeni eniten vaikuttaneita simulaatiopelejä. Myönnän, että seuraava listaus onkin hyvin subjektiivinen 90-luvun teinin näkemys asiasta, eikä se vastaa varmasti nykypäivän standardeja simulaatiopelien saralla. Joskus vain on kiva muistella menneitä!

CHAMPIONSHIP MANAGER (myöhemmin Football Manager). Oman listani kärjessä ei voi olla mitään muuta peliä kuin Championship Manager, vuosimallilla ei ole niin väliä. On käsittämätöntä miten täysin tekstipohjainen peli saattoi olla niin koukuttava. Tämän pelin äärellä sen eri versioiden parissa on varmasti vietetty tuhansia tunteja, usein tosin näppäimistöä turhautuneena hakaten ja jälleen kerran ratkaisevan pelin hävinneenä. Toisaalta muistan myös lukuisia upeita suorituksia, joissa olen manageroinut esimerkiksi Suomen Veikkausliigasta tulleen seuran Euroopan huipulle tai jonkun eurooppalaisen alasarjajoukkueen Mestarien Liigan voittoon.

NEED FOR SPEED PORSCHE UNLEASHED. Ei ole edelleenkään NFS Porschen voittanutta autopeliä. Täysin uniikki peli-idea yhdistettynä tuohon aikaan harvinaiseen autojen tuunaukseen ja ennen kaikkea keräilyelementtiin, upea sekoitus! Pelin idea pyöri siis täysin yhden merkin ja sen eri mallien ympärillä lähtien 1950-luvulta ja tullen aina (silloiseen) nykyaikaan 2000-luvun alkuun. Autoja pystyi kevyesti virittelemään ja mikä parasta yksi ainakin omalle kohdalle kolahtaneista ominaisuuksista oli oman Porsche-kokoelman kartuttaminen kaikilla mahdollisilla malleilla. Lisäksi ajotuntuma oli tuonaikaiseksi peliksi erittäin hyvin toteutettu ja eri Porsche-malleilla oli todellakin suuria eroja. Yksi ehdottomista lemppareistani oli 944:n viritetty S2-versio. Pelissä oli hiukan suomifiillistäkin, sillä siitä löytyi myös Porsche Boxster, jota aikoinaan valmistettiin Uudessakaupungissa.

TRANSPORT TYCOON DELUXE. Näin logistiikan insinöörinä en voi olla listaamatta tätä legendaarista kuljetusalan eeposta. Upea pelimekaniikka toimii edelleen ja itse asiassa OpenTTD, eli täysin laillinen ja ilmainen nykypäivän versio on ladattavissa edelleenkin internetistä. Oli ja on edelleenkin erittäin kiehtovaa mikromanagerointia rakennella erilaisista kuljetusmuodoista toimiva kuljetusketjuja ja nähdä kuinka ihmiset ja erilaiset tavarat vaihtavat maisemaa vauhdilla. Itse asiassa tämä peli on niin hyvä tematiikaltaan, että olen sitä jopa käyttänyt erään vuosiluokan kanssa yrittäjyyden ja logistiikan perusteiden opetuksessa. Kaikille näille kolmelle ensiksi mainitulle pelille on yhteistä se, että ne ovat edelleen erinomaista ajanvietettä! Ajan hammas ei ole päässyt niitä puraisemaan (olen itse pelannut kaikkia kolmea viimeisten vuosien aikana). Tämä on merkki legendaarisesta pelistä. Samoin voidaan ajatella toimivasta simulaatio-opetuksesta ja -ympäristöstä. Vaikka teknologia kehittyy, harjoituksen sisäinen mekaniikka ja rakenne määrittelee hyvin pitkälle sen kuinka tehokas ja toimiva se on.

THE SIMS 1. The Simsin alkuperäinen ykkösversio nousee tälle listalle pitkälti sen takia, että se oli julkaisuajankohtanaan niin uniikki peli, myös erittäin ennakkohypetetty. Kaiholla myös muistelen aikoja jolloin pelin mukana tuli paksu ohjekirja, jota saattoi fiilistellä silloin kun ei istunut ruudun ääressä. The Sims osui aikaan ennen somea ja onnistui luomaan ihmisten kanssakäymisestä ja elämän seuraamisesta viihdyttävää. Lukuisine lisäosineen tulevina vuosina peli sai lisää ulottuvuuksia, mutta orkkis on silti orkkis. Muistan hyvin sen tunteen miten erikoista oli seurata virtuaali-ihimisen elämää ja elämänkäänteitä.

NES OPEN TOURNAMENT GOLF. Pakko oli listalle mahduttaa myös yksi NES-peli. Kasibittisestähän videopeliurani on joka tapauksessa alkanutkin! Tätä golf-peliä tuli yhdeksänkymmentäluvun alkuvuosina pelattua yhä uudestaan ja uudestaan. Peli on myös hyvä esimerkki siitä, miten videopelien kautta voi löytää ihan uusia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Toki varsinaisen golfin peluun olen aloittanut vasta muutama vuosi sitten, mutta kiinnostus golfiin syttyi jo tuolloin alakouluikäisenä. Olen vuosien saatossa jonkin verran kokeillut eri golf-simulaatioita, mutta en silti ole löytänyt parempaa versiota. Nes Open Tournament Golf oli sopivan rento, mutta silti täysverinen golf-simulaattori.

Listalta jäi pois paljon mielenkiintoisia pelejä. Muun muassa autosimulaatiogenrestä olisin hyvin voinut mainita legendaarisen Grand Prix-sarjan tai vaikkapa kulttimaineeseen nousseen Viper Racingin. Viper Racingissä oli muuten aikaansa nähden aivan uskomattoman realistinen vauriomallinnus!

Pelaaminen on itse asiassa yleensä todella opettavainen kokemus. Lähes kaikissa peleissä on taustalla jonkinlaista pedagogiaa. Esimerkiksi erilaiset tutoriaalit sekä pelin sisäinen informaatio auttavat pelaajaa oppimiaan uusia taitoja tai asioita. Edellä mainituista peleistä itse olen ainakin oppinut sekä golfin perussäännöt että Porschen malliston aina 1950-luvulta alkaen. Jälkimmäisen tiedon hyödyistä en ihan niin vakuuttunut, mutta golf-etiketin ja säännöstön oppiminen jo nuorena on auttanut lajin sisäistämisessä myöhemmin.

Pedagogia on myös yksi tärkeä kulmakivi omassa väitöskirjatutkimuksessani. Tehokas simulaatio-oppimisympäristö kostuu tarkasti suunnitellusta pedagogisesta mallista.

VIIKKO 16 Simulaatiopahoinvoinnista, osa 2/2

HUOM! Tämän viikon teksti on jatkoa viime viikolta.

Simulaattoria ajavan ikä vaikuttaa usein pahoinvoinnin tunteeseen. Yleensä ottaen nuoret kestävät paremmin simulaattoreita ja voivat ajaa niillä huomattavasti pidempään kuin vanhemmat henkilöt. Johtuneeko siitä, että nuoret ovat jo pienestä pitäen tottuneet muun muassa tietokonepelien kautta jatkuvaan liikkeeseen ja ovat näin saaneet “siedätyshoitoa” jo vuosien ajan? Myös fysiologiset tekijät tietysti puhuvat nuorten puolesta. Omien kokemuksieni mukaan nuorilla harvemmin esiintyy simulaattoripahoinvointia. Toki täytyy aina muistaa, että pahoinvoinnin tunne on hyvin yksilöllistä ja esimerkiksi herkästi autossa pahoinvoivat varmasti saavat samanlaisia tuntemuksia myös simulaattorissa.

Simulaatioharjoituksen tyyppi ja kesto vaikuttavat selvästi pahoinvoinnin määrään. Aluksi on hyvä lähteä sellaisista harjoituksista joissa ei muun muassa ole hirveästi tiukkoja kääntymisiä tai hirveän vauhdikkaita tilanteita. Pikkuhiljaa harjoituksien rasittavuutta voidaan nostaa. Simulaattorilla ajettaessa katseen kohdistaminen kauas horisonttiin voi myös auttaa. Usein katsominen liian alas tai kuvan reunoille (jossa grafiikka ei pysy simulaatiossa mukana) voi pahentaa pahoinvoinnin tunnetta. Myös simulaatioharjoituksen kesto vaikuttaa. Yleisesti 10 -15 minuuttia pidetään maksimiharjoituksen pituutena. Tämän jälkeen harjoituksesta ei välttämättä saada enää uutta irti, on saavutettu niin sanottu kyllästymispiste. Usein parhaimmat simulaattoriharjoitukset kestävät vain muutamia minuutteja. Tämä onkin juuri simulaattorien hyöty, nopeat ja dynaamiset harjoitteet. Tietysti simulaattorin tyyppi ja tekninen toteutus vaikuttavat. Tiedän, että joillakin simulaattoreilla voidaan tehdä tuntien mittaisia harjoitteita ilman pahoinvointituntemuksia.

Tottuneisuus simulaattoreihin vaikuttaa positiivisesti simulaattoripahoinvointiin. Kuten jo aiemmin tulikin todettua, mitä enemmän simulaattoreilla ajaa, sen paremmin niihin alkaa tottua ja pahoinvoinnin tuntemukset usein häviävät. Alkukynnyksen pahoinvointituntemuksien madaltaminen on se mihin juuri nyt laitevalmistajat pykivät löytämään ratkaisun. Tottuessaan virtuaalimaailmaan, pahoinvointi ei ole enää yleensä ongelma.

Simulaattoreiden kanssa toimiessani olen usein huomannut psykologisen vaikutuksen olevan erittäin vahva. Jos esimerkiksi opiskelija huomaa, että toinen opiskelijatoveri tuli huonovointiseksi simulaattoria ajaessa, vaikuttaa se kummasti myös omaan pahoinvoinnin tuntemukseen. Sama asia toistuu myös, jos ennen simulaattoria ajaessa kouluttaja/opettaja varoittaa pahoinvoinnista. Ihmisillä vain on kumma taipumus pään sisällä muodostaa näkemyksiä erilaisista asioista oman mutu-tuntemuksen perusteella, vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Tämä siis ohjeeksi kaikille simulaattoreilla kouluttaville, älkää mainitko simulaattoripahoinvoinnista! Todennäköisesti se ei myöskään silloin ole ongelma.

Voidaanko simulaattoripahoinvoinnille sitten mitään? Ilman muuta voidaan! Seuraavassa muutamia vinkkejä simulaattoripahoinvoinnin ehkäisemiseksi:

Oireitten ilmaantuessa välitön harjoituksen keskeytys ja pieni happihyppely raittiissa ulkoilmassa auttavat
Simulaattoripahoinvointia ei kannata sen enempää mainostaa ennen harjoitteen alkamista
Lyhyet ja helpot harjoitteet aluksi
Raskas ruokailu ennen harjoitusta ei välttämättä ole eduksi
Siedätyshoito, eli lisäharjoittelu vähentää yleensä pahoinvointia
Simulaattoria hankittaessa kannattaa tarkkaan miettiä millaista kokonaisuutta oikeasti tarvitaan

Kaiken kaikkiaan simulaattoripahoinvoinnissa on kyse aivan normaalista fysiologisesta tekijästä. Aivan varmasti meistä jokainen kokee joskus simulaattoria ajaessaan jonkinlaisia oireita (pääkipua, näköhäiriöitä, jopa pahoinvointia), joten sikäli kyseessä ei ole mikään ihmeellinen asia eikä missään nimessä mikään hävettävä asia. Täytyy muistaa, että jokainen meistä on erilainen ja samalla jokainen kokee myös simulaattorit eri tavalla. Jos oireita ilmaantuu, harjoitukset on syytä lopettaa välittömästi ja jatkaa vähän pienemmällä annoksella pienen ajan kuluttua.

Itse en ole kokenut kertaakaan, että simulaattoripahoinvointi olisi suoranaisesti estänyt kokonaan opiskelijan simulaattorin käytön. Ongelma ei siis ole kovin yleinen ainakaan omassa kohderyhmässäni, eli nuorten parissa. Ilmiö on totta, mutta sen kanssa tullaan kyllä toimeen, kunhan osataaan toimia oikein eikä anneta sen pilata harjoittelua.

VIIKKO 15 Simulaatiopahoinvoinnista, osa 1/2

HUOM! Kirjoitin ensimmäisiä simulaatioaiheisia blogitekstejä jo vajaa 10 vuotta sitten. Löysin arkistoista yhden kirjoituksen, joka liittyi simulaatiopahoinvointiin. Kyseinen teksti on kestänyt aikaa hyvin ja julkaisen sen nyt uudestaan kahdessa osassa peräkkäisinä viikkoina hieman päivitettynä.

Simulaatiopahoinvointi on ollut yksi simulaatioiden suurimmista ongelmista tietokonepohjaisten simulaatioiden aikana. Ajan saatossa teknologiat ja ohjelmistot ovat kehittyneet ja parantaneet tillannetta huomattavasti. VR-laitteistojen tullessa markkinoille ryminällä muutama vuosi sitten, tähän ongelmaan törmättiin uudelleen. Usealle käyttäjälle ensimmäiset VR-kokeilut tuottivat ja tuottavat edelleen pahoinvoinnin tunteita.

Mistä simulaattori/simulaatiopahoinvoinnissa sitten on kysymys? Ihmisen sisäkorvassa sijaitsee tasapainoelin, joka tekee jatkuvasti työtä pitääkseen meidät tasapainossa. Tämä tasapainoelin ottaa vastaan tuntemuksia muun muassa silmiltä, korvilta ja muilta tuntoelimiltä. Ongelmia aiheutuu silloin, kun viestit ovat ristiriitaisia. Esimerkiksi monille tutussa meripahoinvoinnissa sisäkorvan tasapainoelin tuntee aaltojen liikkeen, mutta silmät eivät rekisteröi samanlaista tunnetta. Tästä aiheutuu pahoinvointia. Usein meripahoinvointi helpottaa, jos suunnistaa laivan kannelle ja katsoo tiiviisti horisonttiin, jolloin muodostuu selkeä kiintopiste, johon voi verrata laivan keinumista. Simulaattoripahoinvoinnissa tilanne on päinvastainen. Silloin maisema kyllä vaihtuu vinhasti silmien edessä, mutta muu vartalo ei saa samanlaista liikkumisen tunnetta aikaiseksi.

Omat kokemukseni simulaattoripahoinvoinnista ovat seuraavanlaisia. Pahoinvoinnin määrään vaikuttavat:

Simulaattorin tyyppi
Simulaattorin ajajan ikä
Simulaatioharjoituksen tyyppi ja kesto
Tottuneisuus simulaattoreihin
Psykologinen tekijä

Simulaattorin tyypillä on suuri merkitys pahoinvointiin. Yleensä kevyemmän luokan simulaattorit eivät aiheuta pahoinvointia samassa mittakaavassa kuin isommat simulaattorit. Esimerkiksi omalla työmaallani olevat LF-tason työkonesimulaattorit eivät ole aiheuttaneet ongelmia pahoinvoinnin kanssa. Toisessa ääripäässä on muun muassa aitoon rekan hyttiin rakennettu yhdistelmäajoneuvosimulaattori, joka aiheuttaa simulaattoripahoinvointia selvästi enemmän.

Myös ohjaamon tyypillä on vaikutusta. Umpiohjaamo, jossa ei ole mahdollisuutta nähdä ulkoiseen maailmaan (esimerkiksi lentokonesimulaattori) vähentää omien kokemuksieni mukaan ristiriitaisten tuntemuksien aistimista ja tällä tavoin pahoinvoinnin tunnetta. Toisaalta LF-tyypin simulaattoreissa, joissa useasti ei ole umpiohjaamoa, pahoinvoinnin tunnetta ei yleensä pääse syntymään, koska tunne ja eläytyminen simulaatiomaailmaan ei ole yhtä syvä kuin raskaimmissa simulaattoreissa. Kyseessä on vähän samanlainen tilanne kuin esimerkiksi televisiota katseltaessa. Harvemmille normaali television katselu aiheuttaa pahoinvontia, vaikka kuva olisi kuinka liikkuvaa tahansa.

Yksi tekijä mikä vaikuttaa simulaattoripahoinvointiin on liikealusta. Kalliimmat simulaattorit on varusteltu liikealustalla, jonka kaiken logiikan mukaan pitäisi vähentää simulaattoripahoinvointia, koska tällöinhän aistien pitäisi olla synkroonissa näön ja ulkoisten tuntemuksien osalta. Itse olen kokenut juuri päinvastoin. Tähän tietysti vaikuttaa paljolti se miten liikealusta on toteutettu. Jos liikealusta ei vastaa todellisuutta tai sen on tehty muuten huonosti, se ei tue ihmisen näköhavaintoja ja näin ollen vain lisää simulaattoripahoinvointia. Kevyissä simulaattoreissa ei useinkaan ole liikealustaa, mutta kuten edellisessä kappaleessa kirjoitin se ei ole ongelma, koska kevyemmät simulaattorit eivät luo niin täydellistä illuusiota autenttisesta ympäristöstä kuin raskaimmissa simulaattoreissa. Tässä onkin hyvä pohdinnan paikka etenkin oppilaitoksissa, joissa on usein kevyempiä simulaattoreita. Onko järkevää varustaa simulaattori, yleensä laitahankinnan arvon tuplaavalla liikealustalla, vai ostetaanko perinteinen “karvalakki-malli” ilman liikealustaa.

JATKUU ENSI VIIKOLLA

Kirjoituksen lähteet:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00301

https://www.mehilainen.fi/neurologi/huimaus-maailma-pyorii-ja-tasapaino-pettaa

VIIKKO 14 Huoli pois ja katse tulevaisuuteen!

Tulin tehneeksi viime viikolla yhden merkittävimmän asian oman autoiluhistoriani osalta, hankin sähköauton. Sähköautoilun maailmaan hyvän simulaatiojakson antoi ajelu puolentoista vuoden ajelu plug-in hybridillä. Tutuksi tulivat muun muassa latausrutiinit, latauspaikat sekä yleisellä tasolla sähköautoilun maailmassa pärjääminen.

Polttomoottorien maailmasta siirtyminen sähköautoiluun ei ole välttämättä aivan helppoa etenkään Suomen tämän hetken sähköautoinfrastruktuurissa. Itse olen aina ollut pioneerihenkinen kehittäjäluonne, joka haluaa kokeilla uusia asioita ja en näe ongelmaa, jos joskus asiat eivät mene niin kuin Strömsössä. Voin hyvin kuvitella, että massojen siirtyessä sähköautoiluun monenlaisia ongelmia on luvassa lähtien oikean latauspaikan rfid-tägin valinnasta ja päättyen yleiseen autoilun ajatusmallin muutokseen.

Näen edellä mainitussa asetelmassa samoja yhtäläisyyksiä simulaatioiden maailmaan ja niiden kehitykseen viimeisen 5-10 vuoden aikana. Kaikki uusi ja ihmeellinen on aina pelottavaa. Tällä hetkellä minulla on äänikirjana kuunneltavana mainio Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys-niminen teos, jossa käydään havainnollistavien esimerkkien avulla läpi tulevaisuuden visioita. Pertulla on mielenkiintoinen (joku voisi sanoa jopa röyhkeä ja ylimielinen, minä sanoisin enemmänkin intohimoinen) ote tulevaisuuteen ja sen huikeisiin visioihin. Pertun filosofia perustuu pitkälti siihen, että itsensä kehittäminen ja uusien teknologioiden omaksuminen on jokaisen uusi kansalaistaito eikä missään nimessä hylkimisen veroinen asia.

Muistan itsekin hyvin elävästi useita tilanteita noin 7-8 vuoden takaa jolloin harva uskoi simulaatioiden yleistyvän ammatillisen koulutuksen puolella. Simulaatioita pidettiin pikemminkin leluina tai peleihin verrattavana viihteenä josta ei ole mitään hyötyä koulutuksen kannalta katsottuna.

Juuri valmistunut selvitys ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanosta kertoo kuitenkin toista kieltä. Simulaattoreita käytetään etenkin logistiikan ja terveydenhuollon koulutuksissa laajalti. Yleisellä tasolla simulaattorien käyttö liikkuu noin 50 % kohdalla.

Oli sitten kyse sähköautoilusta, simulaatioista tai vaikkapa ihmisen muuttamisesta Marssiin asumaan, turha konservatiivisuus on syytä unohtaa. Jos valtaosa ihmisistä olisi maapallon historiassa aina luottanut vain siihen tuttuun ja turvalliseen teknologiaan, ei olisi koskaan keksitty tulta, pyörää tai tietokoneita. Lähitulevaisuudessa on luvassa varmasti niin huikeita juttuja, että niitä on tässä hetkessä vaikea edes kuvitella. Ei muuta kuin ennakkoluulottomasti kohti seuraavaa päivää.

VIIKKO 13 Simulaatiolla taisteluun koronaa vastaan

Kuten todettua, on simulaatioita montaa eri tyylilajia. Osa on puhtaasti koulutukseen liittyviä ja osa on tehty taas pelkästään viihdyttämään meitä. Oikeastaan vain luovuus on rajana simulaatioiden värikkäässä maailmassa.

Simulaatioita voidaan käyttää myös suoraan tutkimustyöhön ja tätä kautta edistää kehitystä merkittävässä määrin. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii hajautettu laskenta. Hajautetun laskennan projekteja on nykyaikana useita ympäri Internettiä. Hajautetusta laskennassa ideana on yhdistää useita tietokoneita yhteen ja käyttää näiden yhteistehoa ratkomaan erilaisia ongelmia.

Esimerkiksi paljon palstatilaa saanut kohuttu Bitcoin on yksi esimerkki hajautetun laskennan operaatiosta. Eräänlainen rahasimulaatio on muuten tuo Bitcoinkin, en kuitenkaan tässä kirjoituksessa puhu siitä sen enempää. Josko tulevaisuudessa sitten?

Muita esimerkkejä hajautetun laskennan projekteista ovat muun muassa SETI@home ja folding@home. Ensiksi mainitussa etsittiin avaruuden ulkopuolista elämää ja jälkimmäisessä meillä jokaisella on mahdollisuus auttaa lääketieteellisessä tutkimuksessa. COVID-19 taudin jyllätessä globaalisti folding@home on saanut paljon positiivista julkisuutta nimenomaan kyseiseen tautiin liittyvän tutkimusresurssin valjastamisesta. Folding@homen avulla voi toki lahjoittaa konetehoa muihinkin lääketieteen alan tutkimuksiin, muun muassa syövän hoitoon.

Kotimikron jo vuosi sitten julkaisemassa artikkelissa kerrottiin tuolloin folding@home projektin suorituskyvyn olevan suurempi kuin maailman 500 tehokkaimman supertietokoneen yhteenlaskettu laskentateho. Myös useat korkeakoulut Suomessa ovat liittyneet projektiin, muun muassa LUT ja LAB.

Folding@homen toimintaperiaate on melko suoraviivainen ja simulaation näkökulmasta mielenkiintoinen. Tuhannet ja taas tuhannet tietokoneet ympäri maailman pyörittävät erilaisia simulaatioita päivästä toiseen ja pyrkivät yhdessä tekemään maailmastamme paremman. Etenkin koronapandemian aikana tämän tyyppinen yhteisen hyvän eteen tehty työ on korostunut. Kaiken lisäksi tämän tyyppiset projektit ovat normaalin käyttäjän kannalta hyvin helpoksi tehtyjä. Lataa ohjelma, säädä asetukset haluamaksesi ja ala tekemään hyvää.

Toivottavasti folding@homen tai muiden vastaavien projektien avulla tulevaisuudessa saavutetaan merkittäviä läpimurtoja. Koskaan ei kannata aliarvioida simulaation mahdollisuuksia!

VIIKKO 12 Kiinni jäit!

Viittasin muutama viikko sitten kirjoituksessani eri viranomaisten simulaatioharjoitteluun. Jatketaan hieman tätä aihetta ja siirrytään Suomen Polisiin simulaatioihin. Poliisien kouluttaminen tapahtuu Tampereen Hervannassa Poliisiammattikorkeakoulussa. Poliisiammattikorkeakoulun yksi tunnetuimmista simulaatiosta on niin sanottu “simulaatiokylä”, jossa poliisikokelaat pääsevät soveltamaan opittua teoriaa käytäntöön.

Olen itsekin päässyt vierailemaan kyseisessä kylässä ja voin hyvin kuvitella kuinka tärkeä osa opetuskokonaisuutta se on. Immersio oli kyllä sen verran vahva, että pystyin kuvittelemaan itseni helposti kävelemässä jonkin suomalaisen pikkukylän raittia.

Ajoneuvosimulaatio on yksi osa-alue, jota voidaan hyödyntää viranomaisten, kuten poliisin, koulutuksessa. Muun muassa Landerilla on tarjolla mielenkiintoisia hälytysajoneuvoja poliisitoimintaan. Partioautosimulaatiossa on tarjolla esimerkiksi erilaisia kommunikointi- takaa-ajo- ja ratsiaharjoituksia. Lisäksi valikoimasta löytyy myös hieman eksoottisempi simulaattori, moottoripyörä.

Voin kertoa, että kokemus poliisiautolla hälytysvalot vilkkuen ja kaasu pohjassa moottoritietä ajaen, meni korkealle omassa listauksessani simulaatiokokemusten saralla! Vaikka oma ajeluni meni lähinnä viihteen puolelle, niin näen tuossa silti potentiaalia ehdottomasti myös ammattimaiseen harjoitteluun. Yleensäkin esimerkiksi hälytysajon harjoittelu ei ole helppoa toteuttaa ja opiskelijoilla saattaa olla lähtökohtaisesti haasteita ajoneuvon käsittelyssä .

Viranomaisten käyttämät simulaatiot tulevat varmasti lisääntymään tulevaisuudessa. Viranomaistyö on usein hyvin asiakaskeskeistä, joten on hyvä muistaa myös simulaation laaja-alainen käyttö. Esimerkiksi näytellyt tilanteet tai pidemmälle viety skenaariopohjainen simulaatioharjoittelu (vrt. Poliisin simulaatiokylä) ovat tehokkaita opetusmenetelmiä ja tuovat opiskelijoille arjen rutiinia ja vaihtelua teoriaopetukseen. Tärkeintä kuitenkin aina simulaatioiden suunnittelussa on simulaation tavoite ja se mitä opiskelijan halutaan oppivan. Tähän perusfilosifiaan pohjaa myös oma väitöskirjatutkimukseni

VIIKKO 11 Simulaatiot logistiikassa

Tämän viikon tarina on tehty yhteistyössä NEWLOG-hankkeen kanssa. Löydät alkuperäisen kertomuksen täältä.

NEWLOG -hankkeella tavoitellaan ratkaisua logistiikka-alan voimakkaaseen murrokseen yhdessä alan yritysten kanssa.

Tämän viikon perjantaina 19.3 vietetään jälleen Konginkankaan onnettomuuden vuosipäivää. Itse onnettomuus sattui vuonna 2004 ja on edelleenkin Suomen tieliikennehistorian vakavin onnettomuus. Onnettomuudessa törmäsivät yhteen paperirullia kuljettanut täysperävaunuyhdistelmä sekä charter-ajossa ollut linja-auto. Onnettomuus sattui Konginkankaan taajaman kohdalla Keski-Suomessa.

Konginkankaan onnettomuuden ja logistiikan alan simulaatioiden välillä on yhteinen nimittäjä, joka löytyy onnettomuuden virallisesta tutkintaselosteesta. Onnettomuuden tutkintaselosteen loppupuolella annetaan yhteensä 17 erilaista turvallisuussuositusta, joista viimeisiin kuuluu näin:

“17. Tutkintalautakunta suosittaa, että kauppa- ja teollisuusministeriö käynnistäisi esimerkiksi Teknologian Kehittämiskeskuksen (Tekes) teknologiaohjelmiin liitettäväksi hankkeen, jolla Suomeen saataisiin kuorma-autosimulaattoreita jamonipuolisia ohjelmistoja, joiden avulla kuljettajille voidaan opettaa sekä peru settä jatkokoulutuksessa esimerkiksi erilaisten ajoneuvoyhdistelmien hallintaa vaikeissa kelioloissa.”

Onnettomuudesta on nyt kulunut lähes 20 vuotta ja paljon on tapahtunut kehitystä etenkin logistiikan ajokoulutussimulaatioiden saralla. Konginkankaan onnettomuutta voidaan siis hyvällä syyllä nimittää jonkinlaiseksi lopulliseksi lähtölaukaukseksi logistiikan alan simulaatioiden osalta. Toki erilaisia simulaatioita logistiikan alalla oli tehty aikaisemminkin, esimerkiksi varastotoimintojen optimointien yhteydessä, mutta kyseisen onnettomuuden jälkeen simulaatioiden opetuksellista hyötyä aloitettiin kartoittamaan toden teolla myös logistiikan saralla.

2010-luvun alkuun mennessä Suomessa oli jo täysverisiä HF (High Fidelity) tason rekkasimulaattoreita puolen kymmentä. Iteskin sain vetää yhtä tällaista hanketta projektipäällikön ominaisuudessa Tampereella Tredussa vuonna 2011. Oma käsitykseni on, että valtaosa näistä laitteista on vielä toimintakuntoisia ja niitä käytetään opetuksessa hyödyksi.

Nykypäivän logistiikan opetussimulaatiot perustuvat pääasiassa hieman kevyempään laitteistoon kuin täyteen rekan hytistä tehtyyn simulaattoriin. Lähestytään enemmänkin LF (Low Fidelity) tason simulaattoreita, joilla saatava pedagoginen hyöty on sekin merkittävä.

Vertailu HF ja LF tason simulaatoiden kesken ja niistä saatava opetuksellinen hyöty on yksi merkittävimpiä tutkimuksen kohteita omassa väitöskirjatutkimuksessani. Elämme aikaa jolloin kustannustehokkuus korostuu entisestään. Voidaanko siis eri tason simulaatioilla saavuttaa samanlainen lopputulos? Tai voiko jopa kevyempi simulaatio olla parempi vaihtoehto joissain tapauksissa? Tutkimuksissa on usein tullut ilmi, että liian monimutkainen simulaatioharjoitus ei aina välttämättä olekaan lopputuloksen kannalta paras. Toisaalta taas simulaatioissa viihtymistä edesauttaa mahdollisimman autenttinen ja tasokas simulaatio.

Logistiikan ja simulaatioiden suhde tulee varmasti olemaan merkittävä myös tulevaisuudessa. VR/AR/MR-tekniikka tulee yhtenä osana tuomaan paljon uusia tapoja hyödyntää simulaatiota logistiikassa. Myös paljon viime aikoina mielenkiintoa herättänyt Digital Twin-ajattelu soveltuu hyvin logistiikan alalle, esimerkiksi varastotoiminnan tehokkuutta kehittämään.

Digitaalisten oppimisympäristöjen jatkuva kehittäminen on etenkin logistiikassa äärimmäisen tärkeää. Itse olen taustakoulutukseltani logistiikan insinööri ja työkokemukseni kautta taas tutuksi on tullut oppilaitosmaailma. Näenkin tässä selvän yhteyden logistiikan, digitaalisten opetusympäristöjen sekä myös työelämäympäristöjen välillä. Opiskelijan jalostaminen oman alansa ammattilaiseksi erilaisten digioppimisympäristöjen avulla on mahdollistettava ja se varmasti takaa kaikkien osapuolten kannalta katsottuna parhaan lopputuloksen.

VIIKKO 10 A Trip down memory line - Mistä kaikki alkoi?

Tämän viikon teema on numero 10. Tämä on juhlallisesti jo kymmenes s(t)imulaatio, jonka tässä sarjassa julkaisen. Lisäksi tänä vuonna 2021 tulee tasan kymmenen vuotta siitä, kun itse astuin simulaation ihmeelliseen maailmaan. Onkin siis hyvä aika hieman muistella menneitä ja miettiä sitä kautta myös tulevaa.

Vuonna 2011 nuorena opettajan alkuna sain vastuullisen tehtävän esimieheltäni Tampereen ammattiopisto Tredussa. Tehtävä tuli hieman puskista, eli käytännössä esimieheni puolihuolimattomasti mainitsi minun tulleen valituksi vetämään rekkasimulaattorihanketta. Aika erikoista, sillä en muistanut hakeneeni tämän kuuloista pestiä!

Projektipäällikkyys tässä hankkeessa siis tupsahti syliini aika ennalta arvaamattomasti. Opettajan työni jatkuivat kuitenkin siinä ohessa ihan normaalisti, joten tässä vaiheessa en hirveästi vielä stressannut itseäni tällä nimityksellä, vaan lähdin rohkeasti katsomaan mitä se tuo tullessaan.

Muistan hyvin ensimmäisen projektipalaverin, jossa olin täysin hukassa. En ollut ikinä tehnyt projektihommia ja yhtäkkiä eteeni lyötiin hirveä kasa erilaisia dokumentteja, kontakteja erilaisille ihmisille ja tietysti sitä legendaarista projektibyrokratiaa pitäen sisällään muun muassa kaikenlaisia ohjeistuksia työajanseuraantaan, budjetointiin sekä kommunikointiin rahoittajan kanssa. Aikamoinen soppa! Ottaen vielä huomioon, että kyseinen projekti oli kokonaisbudjetiltaan noin miljoona euroa, josta varsinaisen rekkasimulaattorin hinta oli noin puolet, oli nimitys tähän pestiin aika hurja juttu.

Tästä hankkeesta riittäisi tarinaa varmasti yhden tietokirjan verran, mutta hyppään nyt kaikki mehevimmät yksityiskohdat yli suoraan loppupäätelmiin. Näin jälkikäteen ajateltuna tuossa nuori opettaja laitettiin kyllä aika kovaan puristukseen. En myöskään varsinaisesti tuohon aikaan ollut vielä simulaatioekspertti, vaikka taustaltani olen aina simulaatiosta ja etenkin simulaatiopeleistä nauttinut. Täytyy tässä vaiheessa nostaa hattua tuolloiselle esimiehelleni, joka rohkeasti laittoi minut projektipäällikön saappaisiin.

Kokemus oli hyvin opettavainen projektinhallinnasta, simulaatioista ja ihmisten välisestä kommunikoinnista. Tästä sai alkunsa kipinä digitaalisten oppimisympäristöjen ja etenkin simulaatioiden kehittämiseen. Tuo matka on kestänyt nyt 10 vuotta ja loppua ei ole näkyvissä. Tämänhetkinen pääprojektini, väitöskirjatutkimus, jatkaa tätä kehityksen kulkua vieden osaamistani taas piirun verran eteen päin.

Aika useasti elämän valinnat ovat puhtaita sattumia ja pienetkin asiat voivat muuttua isoiksi ajan kuluessa eteen päin. Toivon, että oma tutkimushankkeeni saisi aikaan juuri tällaisia kohtaamisia ei pelkästään itseni kohdalla vain eri ihmisten, jotka toimivat simulaatioiden parissa ja ovat mukana tutkimuksessani.

Aurinkoista ja idearikasta kevään jatkoa kaikille! Kymppi täynnä! 🙂

P.S. Löysin Youtuben syövereistä kuvaamani videon noin 10 vuoden takaa. Kyseessä ei ole Tredun rekkasimulaattori, vaan vastaavanlainen laite, jota kävimme testaamassa ennen simulaattorin varsinaista hankintaa.

VIIKKO 9 Simulaatiota simulaation sisällä

Simulaatioiden skaala on todella laaja. Toisaalta simulaatiot voivat olla näyteltyjä ihmisten kahdenkeskisiä vuorovaikutustilanteita, täysin tietokoneella tehtyjä optimointeja tai vaikkapa vaikuttavia tunne-elämyksiä tarjoavia järeitä lentosimulaatioita. Simulaatioita voidaan myös yhdistää toisiinsa ja parhaimmassa tapauksessa jopa tehdä simulaatioita simulaatioiden sisällä.

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Aboa Maren ja CTRL Realityn yhteistyön hedelmä Turussa.Tässä simulaatioskenaariossa alkuperäinen simulaatioharjoitus laivan komentosillalla toimii pohjana ja virtuaalitodellisuuden avulla luodaan harjoitukseen uusi ulottuvuus. Toimintaketju vastaa samaa kuin oikeassakin tilanteessa, joten tämän yhdistelmäharjoituksen aikana varmasti tulee esille paljon sellaisia asioita, joita normaalissa simulaatioharjoituksessa ei olisi tullut mietittyä. Virtuaalitodellisuuden lisääminen normaaliin simulaatioharjoitukseen on mielenkiintoinen idea.

Olen itse päässyt vierailemaan Aboa Maressa simulaattoreita katsomassa. Vaikuttava paikka ja erittäin tärkeä koulutuskeskus ei pelkästään merenkulun osalta, vaan yleisesti koko viranomaistoiminnan kannalta. Aboa Maressa harjoitellaan vuosittain viranomaisten yhteistoimintaa simulaatioiden avulla. Tämän vuoden harjoitus päättyi vähän aikaa sitten..

Pelastus- ja viranomaistoiminnassa simulaatiot ovat todella suuri apu ja korvaamaton työkalu erilaisten vaaratilanteiden harjoitteluun ja toiminnan turvalliseen mallintamiseen. Yleisesti simulaatioiden yksi etu onkin juuri turvallisen toimintaympäristön luominen. Etenkin koulutuksen alkuvaiheessa voidaan opiskelijalle antaa enemmän aikaa pohtia omia valintojaan ja näin ohjata toimintatapoja heti alusta oikeaan suuntaan.

Tämä tapaus on myös hyvä esimerkki siitä miten simulaatiot kehittyvät jatkuvasti. Samalla teknologian kehittyminen luo hyvät puitteet uusille innovaatiolle. Oma väitöskirjatutkimukseni pyrkii omalta osaltaan myös tuomaan uusia ratkaisuja simulaatioiden kentälle luomalla mallin tehokkaasta simulaatio-oppimisympäristöstä, jota voidaan soveltaa useilla eri simulaation aloilla.

VIIKKO 8 Urheiluhullu

Hiihtolomaviikon kunniaksi tämän viikon s(t)imulaatiossa liikutaan suksilla ja vähän muillakin laitteilla. Vaikka tämä talvi onkin tarjonnut mitä ihanteellisimmat talviurheilumahdollisuudet, löytyy simulaatiomaailmasta oma vastine myös esimerkiksi hiihdon harrastamiselle.

Simway-niminen simulaatioelämyksiä tarjoava yritys tarjoaa mahdollisuutta kokeilla miltä hiihtäminen tai vaikkapa ampumahiihtäminen tuntuu simulaattorissa. Nämä hieman eksoottisemmat simulaattorit ovat erinomainen esimerkki siitä miten simulaatiot laajenevat yhä uusille aloille ja käyttäjäryhmille. Simwayn tarjonnasta löytyvät tämän lisäksi muun muassa metsästämiseen sekä golffailuun liittyviä simulaattoreita. Tästä linkistä löydät vielä mallia siihen miten suksilla päästään sujuvasti eteen päin myös simuloidusti.

F1-maailmassa ollaan jo pidemmän aikaa käytetty hyväksi simulaatioita sekä auton kehittämisessä kuin itse ajamisenkin harjoittelussa. F1:n lisäksi urheilumaailma tarjoaa paljon potentiaalisia mahdollisuuksia ottaa erityyppisiä simulaatioita käyttöön. Mielikuvaharjoittelu ja korkeanpaikan leireily ovat varmasti suurelle yleisölle tuttuja tapoja simuloida erilaisia kisaolosuhteita. Jääkiekossa KHL:ää pelaava Helsingin Jokerit simuloi pitkillä vierasmatkoillaan suomen kellonaikaa välittämättä paikallisesta ajasta, jotta pelaajien sisäinen kello ei menisi sekaisin.

Urheilun kentällä tilanne simulaatioiden suhteen on samanlainen kuin muuallakin. Jatkuva kehitys tuo uusia mahdollisuuksia simulaatioiden käyttöön ja niitä kannattaakin ilman muuta hyödyntää. Suomessa tietotekniikan osaaminen ja simulaatiokulttuuri on pitkällä ainakin tietyillä aloilla. Näenkin tässä erinomaisen mahdollisuuden monialaiseen yhteistyöhön.

Väitöskirjatutkimukseni yhtenä sivutuotteena on tarkoitus luoda monialainen simulaatio-osaajien verkosto, jossa simulaatioasioista voidaan aktiivisesti keskustella ja kehittää niitä yhdessä eteen päin. Oli kyseessä sitten hiihto-, F1-, potilas- tai vaikkapa autokoulusimulaatio, on turha tehdä sa!moja virheitä uudestaan ja uudestaan. Verkostossa on voimaa!

VIIKKO 7 Harvinaista herkkua

Logistiikan ja simulaatioiden suhde on kestänyt jo lähes kaksi vuosikymmentä. Tulen perkaamaan tätä mielenkiintoista aihetta muutaman viikon päästä tarkemmin. Logistista ajattelua hieman venyttämällä päästään henkilöautosimulaatioiden ihmeelliseen maailmaan. Tämä onkin erittäin iso ja merkittävä osa simulaatiokenttää, sillä aika moni nykyihminen törmää simulaatioihin elämänsä ensimmäistä kertaa autokoulussa henkilöautosimulaattorin parissa.

Henkilöautosimulaatiot ovat kehittyneet vuosien varrella huimasti, aivan kuin simulaatiot yleensäkin. Jopa osa ajotunneista voidaan nykylainsäädännön mukaan korvata simulaatioharjoittelulla. Yleisintä on, että autokouluissa suoritetaan tiettyjä lyhyitä ja ennalta simulaatioihin sopiva harjoituksia simulaatioiden voimin. Näitä voivat olla esimerkiksi autonkäsittely, pimeäajo ja liukasrataharjoittelu.

Myös muunlaiseen harjoitteluun voidaan käyttää henkilöautosimulaattoreita. Tästä yhtenä hauskana esimerkkinä esittelenkin seuraavaksi teille lukijoille todellisen harvinaisuuden, nimittäin entisen Toyotan ecodriving-simulaattorin.

Tämä kyseinen simulaattori on todella harvinainen laite. Tietääkseni näitä ei maailmassa ole kovinkaan montaa. Mahtaneeko olla yhtään toimivaa tämän lisäksi? Harvinaisuudesta huolimatta, olen päässyt opettamaan kyseisellä laitteella. Simulaattorin ja minun tieni kohtasivat noin vuoden 2014 aikana jolloin simulaattoria tarjottiin Varian logistiikan opetukseen suoraan Toyotan maahantuojan taholta. Simulaattori oli kiertänyt vuosia eri tapahtumissa markkinointitehtävissä ja alkoi olla sen tehtävän osalta elinkaarensa loppupäässä.

Laite oli kuitenkin täysin toimiva ja ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa, joten tarjouduimme sen ottamaan vastaan. Tarkkasilmäiset voivat kuvasta erottaa, että hallintalaitteet ovat suoraan legendaarisesta Toyota Auriksen ensimmäisen sukupolven mallista. Ompahan muuten vieläkin silmiä hivelevää suunnittelua! Itsekin olen kyseisen auton omistanut aikanaan. Ohjelmiston oli suunnitellut hollantilainen Green Dino.

Simulaattorilla pystyi harjoittelemaan taloudellista ajoa kaupunkiympäristössä. Autenttiset hallintalaitteet yhdistettynä yksinkertaiseen ohjelmistoon ja hieman jopa futuristiseen ulkonäköön tekivät laitteesta varmasti yleisömagneetin omana aikanaan. Aikanaan jolloin yksi Toyotan vahvimmista markkinavalteista olivat hybridiautot ja niiden mukanaan tuoma ekologisuus.

Kyseinen simulaattori ehti olla Varian logistiikan osastolla muutaman vuoden kunnes se lopulta antoi periksi eikä toiminut enää. Opetuskäytössä se oli ehdottomasti yksi suosituimpia simulaattoreita, tämä täytyy kyllä myöntää. Logistiikan osastolta se siirrettiin Varian autopuolen osaavien mekaanikkojen käsiin ja se saikin uudet sisuskalut ja lopulta se myös heräsi uudestaan henkiin. Tällä hetkellä simulaattori siis palvelee Varian autopuolen opetusta.

Jos simulaattoreista joskus tehdään museo, niin tämä laite on ehdottomasti ansainnut paikkansa siellä! Erittäin vaiherikkaan historian omaavana simulaattorina näen sen merkityksen suurena autoilun simulaatioiden historian saralla Suomessa. Onhan se myös hyvä esimerkki siitä, että toimiva ja hyvin suunniteltu simulaattori kestää myös ajan hammasta.

VIIKKO 6 Simulaatioista motivaatiota koulupäivään

Tällä viikolla pohditaan hieman simulaatioiden motivoivaa merkitystä. Kornaviruspandemian johdosta edellinen vuosi on ollut todella erikoinen ja haastava oppilaitoksissa. Simulaatioiden merkitystä koulussa viihtymisen kannalta ei voi aliarvioida.

Väitökirjatukimukseni tärkeimpiä osatekijöitä ovat pedagogia, opiskelijan motivaatio sekä realismi. Näistä erityisesti motivaation merkitys simulaation tehokkuuteen on varmasti merkittävä.

Kuten viime viikon kirjoituksessa totesin, motivaatio on myös yksi merkittävimmistä ajureista simulaatio-opiskelijan oppimisen kannalta. Useat tutkimukset ovat kertoneet opiskelijan motivaation kasvusta opiskeltavaan alaan simulaatioita käytettäessä.

Tämän olen huomannut itsekin omani opetusurani aikana. Olen reilun 10 vuoden aikana ammatillisissa oppilaitoksissa opettanut paljon simulaatioiden ja simulaattorien avulla. Vaikka aina pedagoginen malli ei ole ollut kovin vahvalla pohjalla, olen huomannut simulaatioiden toimivan todellisina motivaattoreina ja oman ammattiosaamisen tehokkaana buusterina. Harvoin on tarvinnut opiskelijoita hätistää simulaattoreista pois, pikemminkin toisin päin.

Ammatillisen opetuksen yhtenä haasteena ovat keskeyttämiset. Etenkin viime kevään sulkuaika ja jatkuva etäopettaminen ei tehnyt kaikille ammatillisen koulutuksen opiskelijoille hyvää. Helsingin Sanomien artikkelista voidaan lukea, että keskeyttämisten määrä kasvoi esimerkiksi Stadin ammattiopistossa pandemiakeväänä reilusti. Ammatillisena opettajana en ihmettele tätä yhtään. Haaste ei ole samanlainen esimerkiksi lukiokoulutuksen puolella, jossa koulutus perustuu pitkälti yleissivistäviin aineisiin. Toki etäopetus tuo aina omat ongelmansa, mutta ne näkyvät etenkin ammatillisen koulutuksen puolella, jossa kädentaidot ovat ensisijaisessa roolissa.

Näen simulaatioiden roolin merkittävänä silloin, kun puhutaan opiskelijan motivoimisesta ja keskeytysten vähentämisestä. Tulevaisuudessa todennäköisesti tasapainoilu etä- ja lähiopetuksen kanssa tulee jatkumaan. Noin vuoden verran on kehitetty erilaisia etäopetusmalleja ja toimivia käytänteitä. En usko (tai ainakaan toivo), että tämä kehitys laantuu. Myös simulaatioiden parissa on mietittävä miten simulaatiokoulutusta voitaisiin toteuttaa ainakin osaltaan etänä. Toisaalta simulaatiot ovat tällä hetkellä osallistujajoukoltaan pieniä tilaisuuksia. Yleensä puhutaan noin 1-5 opiskelijan samaan tehtävistä harjoituksista. Lisäksi nykypäivän teknologia mahdollistaa harjoituksen taltioinnin ja analysoinnin jälkikäteen esimerkiksi erillisessä luokkahuoneessa tai kokonaan etänä.

Joskus kynnys kouluun lähtemiselle voi olla korkea. Jos ja kun simulaatioiden avulla saadaan yksikin opiskelija motivoitumaan ja mahdollisesti tekemään sen ratkaisevan päätöksen lähteä kouluun aamulla, mielestäni silloin olemme onnistuneet ja simulaatiot ovat ajaneet asiansa.

VIIKKO 5 Arkipäivän simulaatioita

Tämän viikon S(t)imulaatio on tehty yhteistyössä Nordic Simulatorsin kanssa. Pääsin kirjoittamaan heidän blogiinsa vierailijana.

Linkki tarinaan löytyy tästä. Alla sama teksti vaastaavan sisältöisenä.

Simulaatioiden tarkoitus on jäljitellä todellisuutta. Käytännössä ne siis toimivat harjoituskenttänä erilaisille asioille ja ilmiöille. Simulaatiossa oleva henkilö altistuu eri tyyppisille ärsykkeille, jotka sitten ohjaavat hänen toimintaansa ja vievät tilanteen toivottavasti simulaation rakentajan valitsemiin tavoitteisiin.

Oma simulaatiofilosofiani perustuu siihen, että simulaation käynnistäjän (henkilö tai organisaatio) on oltava perillä simulaatioharjoituksen tavoitteesta, eli siitä mihin simulaatiolla pyritään. Simulointi pelkästään simuloinnin ilosta ei johda ainakaan opetuskäytössä kovinkaan hyviin tuloksiin.

Simulaatioita käytetään pääasiassa kahteen tarkoitukseen. Opetuskäyttö on näistä kahdesta varmasti vielä se tavanomaisin. Tämän lisäksi simulaatioita käytetään viihteen tekemisen ja
elämyksien rakentamisen välineenä. Parhaimpia esimerkkejä näistä ovat muun muassa PCja konsolipelit sekä roolipelaaminen, jossa roolileikeillä ja parhaimmillaan myös autenttisella ympäristöllä luodaan joskus isojakin simulaatioita.

Joskus opetus- ja viihdekäytön raja on häilyvä ja tällöin ollaankin laadukkaan opetussimulaation alkulähteillä. “Koulussa voi olla
myös kivaakin” on vanha klisee, mutta se pitää joskus myös paikkansa. Motivoitunut simulaatio-opiskelija on helppo ohjattava ja hän myös oppii simulaatiosta tehokkaammin. Lisäksi useat tutkimukset ovat vahvistaneet, että parhaimmillaan hyvin tehdyt simulaatiot motivoivat opiskelijaa paljonkin.

Simulaatioita on käytetty vuosikymmeniä tietyillä aloilla opetuksen tukena. Esimerkiksi ilmailu, terveydenhoito ja sotilastekniikka ovat simuloineet erilaisia opetustapahtumia jo pitkään. Viimeisen 5-10 vuoden aikana simulaatiot ovat levinneet lähes jokaiselle opetusalalle.

Simulaatioiden arikipäiväistyessä myös tavallinen mattimeikäläinen törmää yhä useammassa paikassa simulaatioihin tai simulaattoreihin. Viihdekäytön lisäksi simulaatioita voi nähdä esimerkiksi autokoulussa, museoissa, huvipuistoissa tai vaikkapa messutapahtumissa. Itse asiassa simulaatioita löytyy tarkemmin tarkasteltuna jokaisen meidän arkisista toiminnoista. Seuraavassa lyhyt esimerkki oman elämäni simulaatioista perheenisän näkökulmasta.

Omaan perheeseni kuuluu kahden pienen lapsen (1 ja 3 vuotiaat) lisäksi puoliso sekä kultainennoutaja. Harvoin hektisessä arjessa tulee kiinnittäneeksi huomiotta arkipäivän simulaatioihin, mutta edellä määrittelemäni simulaatio-termin sisään menevät ainakin
seuraavat tilanteet omasta elämästäni:

– Ihmissimulaatio – pienen lapsen kehittyminen. Tässä onkin kyse ihmiselämän pisimmästä simulaatiojaksosta, joka alkaa heti synnytyslaitoksella ja jonka loppuna pidetään perinteisesti noin 18-vuoden ikää. Pienen lapsen harjoittelua, testaamista ja
ärsykkeisiin reagoimisherkkyyttä testataan muun muassa vaipanvaihdoissa, ruokailuissa, yleisessä käyttäytymisessä ja niin edelleen. Simulaation tarkoitus on rakentaa simulaation käyttäjästä aikuinen itsenäinen ihminen, joka osaa toimia tässä haastavassa elämänpelissä. Ei ihan helppo tavoite!

–Koiranulkoilutussimulaatio –. Tämä simulaattori löytyy meidän asuntomme takapihalta. Takapihamme on kuin pienoiskoossa oleva lenkkisimulaattori pitäen sisällään muun muassa merkkaamispaikan, pyörimispaikan ja erilaisia tarkkailupaikkoja – aivan kuin oikeakin koiranulkoilutustapahtuma.

– Ajo-opetussimulaatio -. Mario Kart on aivan huikea ajo-opetussimulaatio esikoisellemme. Pelipohjaisista simulaatioista on oikeasti mahdollista oppia tulevan elämän varrelle useita hyödyllisiä taitoja. Muistan elävästi kuinka itse ollessani autokoulussa noin 20 vuotta sitten, ajo-opettaja ihmetteli taitavia autonkäsittelytaitojani. Totesin, että onhan tässä tullut useampi vuosi jo harjoiteltua erilaisilla autopeleillä.

–Matkailu- ja kulttuurisimulaatio –Tällä kertaa puolisoni tarjosi virtuaalisen italianmatkasimulaation ruuan muodossa. Herkullisen pasta-aterian olisi yhtä hyvin voinut nauttia Toscanalaisessa Trattoriassa Sienassa. Samalla keskustelimme korona-ajan jälkeisestä matkasta Legolandiin ehkäpä vuoden 2022 aikana. Ruokailun jälkeen Google Mapsin avulla tein simulaatioita eri tavoista matkustaa Tanskaan sekä matkan alustavaa budjetointia.

– Työpäivän simulaatio. Lopulta illalla lasten jo mentyä nukkumaan, kävin mielessäni läpi tulevan viikon työprojektia sekä siihen liittyviä käytännön toteutuksia. Yhtä hyvin olisin voinut valmistella esimerkiksi tuleevaa tiimipalaveria tai puhetta. Olen huomannut, että ennakkosimuloinnista on verratonta hyötyä etenkin työasioiden kanssa.

Jokainen voi itse miettiä millaisia simulaatiotilanteita omassa elämässä tulee vastaan käytännössä päivittäin. Simulaatioiden merkitys tulee varmasti kasvamaan elämän jokaisella
osa-alueella tulevaisuudessa ja yhä erikoisemmat alat ja asiat nousevat simulaatioiden piiriin. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan tähän loppuun mainita etenkin teollisuuden parissa viime vuosien aikana alkanut Digital Twin-kehitys, jossa digitaalisia simulaatioita hyödynnetään aivan uudella tavalla. Tuotteille rakennetaan digitaalisia kaksosia, jotka ovat kullanarvoisia sekä jo tuotekehitysvaiheessa että tuotteen julkaisun jälkeen esimerkiksi
huollon ja ylläpidon vaativissa tehtävissä.

Koska on ihmisen digitaalisen kaksosen vuoro?i

VIIKKO 4 Viihteen Vuoksi

Nyt mennään syvälle viihteeseen! Toisaalta simulaatioiden viihdekäyttö on simulaatioiden alusta alkaen ollut yksi isoimpia genren osa-alueita. Kukapa ei välillä haluaisi tehdä jotain aivan päätöntä tai kokeilla omia rajojaan? Viihdesimulaatioissa on mahdollista esimerkiksi harjoitella jotain uutta kykyä, kokeilla uutta harrastusta tai jopa välillä tehdä jopa jotain hieman epäilyttävää tai lain toisella puolen tapahtuvaa toimintaa. Kaikki tehdään kuitenkin kontrolloidussa ja turvallisessa ympäristössä, joten sinänsä tässä toiminnassa ei ole mitään pahaa tai väärää.

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan lähde perkaamaan viihdesimulaatioiden laajaa kenttää, vaan otan hieman erilaisen näkökulman. Erilaisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa on jo vuosikymmenten ajan nähty mitä erikoisimpia teknisiä härveleitä ja scifi-ajan tuotteita. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa 80-luvun hiteistä “Paluu Tulevaisuuteen”-elokuvasarjan leijulauta tai vaikkapa “Ritari Ässän” ihmeauto KITT. Nämä kaksi ovat muuten siinäkin mielessä hauskoja vertailutapauksia, että kyseiset teknologiat ovat jossain määrin jo tulleet nykypäivän arkipäivään asti. Leijulaudan nykyajan korvikkeena voidaan pitää muutama vuosi sitten suosiossa olleita pyörällisiä hoverboardeja. Ritari Ässän KITT-auton vastaavaa teknologiaa löytyy jo useista eri autoista muun muassa älykkäiden itseparkkeeraus- ja itseajotekniikoiden muodossa.

Myös erilaisia simulaatioita tai niihin viittaavia teknologioita on nähty valkokankaalla. Oma suosikkini on The Orville-sarjassa oleva kaikkien simulaatioiden äiti “Ympäristö Simulaattori”. Kyseisellä simulaattorilla voidaan luoda mikä tahansa käyttäjän keksimä/määrittelemä ympäristö pelkästään puheohjauksen voimalla antamalla vain muutamia tiettyjä parametrejä, esimerkiksi vuosi, paikkakunta ja säätila. Puheohjauksella voidaan myös keskeyttää, aloittaa tai jatkaa simulaatiota koska tahansa. Simulaatiotila löytyy USS Orville-aluksen sisältä ja se piirtää tarkalla grafiikalla halutun oloisen ja näköisen erittäin realistisen simulaatiomaailman. Sarjassa on nähty simulaatioita muun muassa 1950-luvun New Yorkista, golfkentältä ja esimerkiksi modernista yökerhosta. Simulaation voi myös luoda suoraan datan kautta, kuten eräässä jaksossa simulaatio luotiin 400 vuoden päähän menneisyyteen (sarjassa eletään siis 2400-lukua) nykypäivän älypuhelimen datan avulla.

Lisätietoja The Orville-sarjan ällistyttävästä simulaattorista löytyy muun muassa täältä:

https://orville.fandom.com/wiki/Environmental_Simulator

Edellä kuvattu simulaattori voi jossain vaiheessa olla täyttä totta eikä pelkkää scifiä. Tekniikka kehittyy juuri nyt valtavin harppauksin myös simulaatioiden kentällä. Tästä syystä simulaatioiden maailma onkin juuri nyt ja lähitulevaisuudessa erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Virtuaalimaailmat tuovat tulevaisuudessa aivan uuden tavan kommunikoida, toimia ja viettää meidän jokapäiväistä elämää.

VIIKKO 3 Lelutehtaalta henkien palastajaksi

Simulaatioita on olemassa erilaisia lajityyppejä. Käytetyin on varmasti nykytekniikan kehityksen ansioista eri tyyppiset tietokonegrafiikkaan tai VR-maailmoihin perustuvat simulaatiot. Yhtä hyvin simulaatio voi olla näytelty (kuten usein terveydenhuollon simulaatioissa) tai vaikka roolipelin avulla toteutettu.

Aika moni meistä on törmännyt yhteen simulaation kuuluisimmista hahmoista, Anne-elvytysnukkeen, ensiapukurssilla. Tämä verraton apuväline on kouluttanut miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä ympäri maailman pelastaen todennäköisesti merkittävän määrän ihmishenkiä. Nykypäivänä erilaisia terveydenhuollon simulaationukkeja on käytettävissä laaja skaala aina vastasyntyneestä lapsesta vanhustenhoitoon asti. Nukkeja voidaan varustella esimerkiksi erittämään ihmiskehon erilaisia eritteitä tai vaikkapa pitämään yllä tiettyä ruumiinlämpötilaa. Myös tietotekniikan kehitys on tuonut yhä enemmän älytoimintoja nykyajan simulaationukkeihin.

Mutta mennään takaisin Anneen. Aika moni varmasti muistaa, mistä Anne-nuken kasvot ovat lähtöisin, mutta harva muistaa millainen historia Anne-nukella kokonaisuudessaan onkaan. Anne-nuken historia kytkeytyy Asmund S Laerdalin alunperin lastenkirjojen kustantamon ja lelutehtaan perustamiseen. Anne-nukke sai siis inspiraation lelujen maailmasta ja 1950-luvun lopussa sekä 1960-luvun alussa jalostui nyt meidän kaikkien tuntemaksi elvytyssimulaattoriksi. Tarkempia tietoja Annen historian mielenkiintoisista vaiheista voi lukea vaikkapa täältä:

https://sofia.medicalistes.fr/spip/IMG/pdf/Laerdal_AS_Tjomsland_N_Baskett_P-_The_Resuscitation_Greats-_Resuscitation_53_2002_115-119-2.pdf

Sivulta selviää esimerkiksi se miksi elvytysnukke alun perui valikoitui naissukupuolen edustajaksi ja miksi sen vaatetus oli tuolloin hyvin sporttinen.

Terveydenhuollon simulaatiot ovat nykypäivänä yksi suurimmista simulaation osa-alueista. Hyvällä suunnittelulla mistä tahansa simulaatiosta saadaan paras teho irti. Väitöskirjatutkimukseni yksi perusteesi nojaa organisaation omaan tarpeeseen ja tarkasti määriteltyyn simulaatio-opetuksen tavoitteeseen.

VIIKKO 2 Avaruudellista hahmotuskykyä

Simulaatiota löytyy nykypäivänä lähes jokaiselta alalta. Tai oikeastaan voidaan todeta, että sellaista alaa tai asiaa ei ole, jota ei voisi jollain tavalla simuloida. Tietyt alat ovat käyttäneet simulaatiota jo vuosikymmeniä, kuten esimerkiksi ilmailu, terveydenhoito tai sotilastekniikka. Osa aloista on vasta viime vuosien aikana ottanut simulaatiot osaksi omaa toimintaansa.

Valtaosa simulaatioista tapahtuu organisaatioiden omien seinien sisällä tarkoin varjelluissa simulaatiokeskuksissa, joissa tavallinen kaduntallaaja ei kovin usein pääse käymään. Niin kivaa kuin se olisikin lennellä suihkujetillä tai avaruusraketilla päivästä toiseen :).

No, nyt ainakin tuohon viimeksi mainittuun tarjoutuu mahdollisuus ihan omalta kotisohvalta ilmaisen SpaceX – ISS Docking Simulatorin muodossa. Tämä hieman valtavirrasta poikkeava simulaattoritoteutus vaatii vakaata kättä ja tarkkaa keskittymistä. Eli varmasti, juuri niitä ominaisuuksia mitä astronautiltakin vaaditaan.

Kyseinen simulaattori on erittäin hyvä esimerkki siitä, että simulaatioiden kirjo on valtava. Välttämättä omalle alalle ei heti tältä istumalta tunnu löytyvän mitään mielenkiintoista simulaatiota. On kuitenkin syytä muistaa, että simulaation ei tarvitse aina olla tajunnan räjäyttävä grafiikkaspektaakkeli, vaan vaikka ihmisten välillä käyty simuloitu keskustelu tai roolileikki. Tietokoneille tehtyjä jo valmiita simulaatiotuotteita voi etsiä esimerkiksi eri pelipalveluista, vaikkapa Steamista. Tulevina viikkoina tulen hieman perkaamaan simulaatioiden pelillisyyttä ja antamaan muutamia lisävinkkejä mistä voisi lähteä liikkeelle. Pysy siis mukana!

Vinkiksi mainittakoon vielä, että jos addiktio iskee, niin tämän simulaattorin saa ladattua myös mobiililaitteille. Ainakin Play-kaupassa näytti olevan kyseinen sovellus asennettavissa.

https://iss-sim.spacex.com/

VIIKKO 1  Aistillista Simulointia

Mennään aluksi aistien maailmaan. Simulaatioissa kolmen perusaistin käyttö (näkö, kuulo ja tunto) on varmasti tuttua kaikille, jotka ovat joskus jotain simulaatiota päässeet kokeilemaan. Yksinkertaisimmillaan tämän tyyppinen simuympäristö voi löytyä, vaikka olohuoneen nurkasta konsoli- tai PC-laitteiston ja force feedback-ratin yhdistelmänä.

Ihan heti ei varmasti tule mieleen miten kahden muun aistin (haju ja maku) voisi yhdistää simulaatioihin. Totuus on kuitenkin välillä ihmeellistä. Liitin tämän jutun mukaan saatekuvan terveydenhoitoalan simulaatiotuoksuista, joita on käytetty kyseisellä alalla jo hyvän tovin. Tarkemmin sanottuna kuvan pullot ovat Puolustusvoimien simulaatioharjoitusten vakiokalustoa. Ammattilaiselle esimerkiksi oksennuksen tai suolikaasun tuoksu on selkeä indikaatio siitä mitä mahdollisesti on tapahtunut ja mitä ensihoidon simulaatiossa seuraavaksi pitää tehdä.

Aistien käyttämisen tarkoitus simulaatioissa on antaa ärsykkeitä simulation käyttäjälle, mutta lisäksi myös tuoda realistisuutta simulaatioympäristöön.

Korviini ei ole kantautunut vielä tietoa siitä, että makuaistia olisi käytetty aktiivisesti tietyn tyypisissä simulaatioissa. Kommentoida saa, jos olen väärässä. Omissa visioissani olen yhdistänyt makuaistin erityisen tehokkaaaksi stimulointitavaksi etenkin VR-ympäristöissä. Seuraavassa muutama vinkki, joita saa vapaasti käyttää.

Tiedän, että vanhustenhoidossa on käytetty VR-ympäristöjä luomaan vanhuksille elämyksiä esimerkiksi lomamatkojen ja vanhojen muistorikkaiden paikkojen esittelyjen kautta. Mitäpä jos vanhus laitettaisiinkin mustikkametsään ja siinä kannolla istuskellessa tarjoiltaisiin tuoreita mustikoita? Tai vastaava tilanne jossain ulkomaisilla matkailumessuilla, jossa potentiaaliselle Suomen matkaa harkitsevalle tarjoiltaisiin ensin VR-kierros lakkasuolla ja lopuksi maistiaisia?

Simuloitu Vuosi 2021

Asiantuntijapalvelut

Väitöskirjasuunnitelma

Yhteystiedot