Simuloitu Vuosi 2021

Anssi Salmi

Jos se ei vielä ole tullut selväksi, niin simulaatiot ovat oma intohimoni. Tästä syystä päätinkin tänä vuonna tehdä uudenvuodenlupauksen, joka liittyy simulaatioihin ja josta toivottavasti on iloa muillekin. Tulen julkaisemaan kerran viikossa some-alustoillani viikon “S(t)imulaation”. Tämän tarkoitus on avata simulaatioiden ihmeellistä maailmaa helpostilähestyttävällä tavalla ja mielenkiintoisista näkökulmista. S(t)imulaatiot ovat joko kylmää faktaa tai jotain sinne päin!? Joka tapauksessa lupaan, että luvassa on mielenkiintoinen paketti vuodeksi ja varmasti paljon uutta tietoa itse kullekin. 

Tälle sivulle kokoan kaikki s(t)imulaatiot arkistoon. 

VIIKKO 15 Simulaatiopahoinvoinnista, osa 1/2

HUOM! Kirjoitin ensimmäisiä simulaatioaiheisia blogitekstejä jo vajaa 10 vuotta sitten. Löysin arkistoista yhden kirjoituksen, joka liittyi simulaatiopahoinvointiin. Kyseinen teksti on kestänyt aikaa hyvin ja julkaisen sen nyt uudestaan kahdessa osassa peräkkäisinä viikkoina hieman päivitettynä. 

Simulaatiopahoinvointi on ollut yksi simulaatioiden suurimmista ongelmista tietokonepohjaisten simulaatioiden aikana. Ajan saatossa teknologiat ja ohjelmistot ovat kehittyneet ja parantaneet tillannetta huomattavasti. VR-laitteistojen tullessa markkinoille ryminällä muutama vuosi sitten, tähän ongelmaan törmättiin uudelleen. Usealle käyttäjälle ensimmäiset VR-kokeilut tuottivat ja tuottavat edelleen pahoinvoinnin tunteita.

Mistä simulaattori/simulaatiopahoinvoinnissa sitten on kysymys? Ihmisen sisäkorvassa sijaitsee tasapainoelin, joka tekee jatkuvasti työtä pitääkseen meidät tasapainossa. Tämä tasapainoelin ottaa vastaan tuntemuksia muun muassa silmiltä, korvilta ja muilta tuntoelimiltä. Ongelmia aiheutuu silloin, kun viestit ovat ristiriitaisia. Esimerkiksi monille tutussa meripahoinvoinnissa sisäkorvan tasapainoelin tuntee aaltojen liikkeen, mutta silmät eivät rekisteröi samanlaista tunnetta. Tästä aiheutuu pahoinvointia. Usein meripahoinvointi helpottaa, jos suunnistaa laivan kannelle ja katsoo tiiviisti horisonttiin, jolloin muodostuu selkeä kiintopiste, johon voi verrata laivan keinumista. Simulaattoripahoinvoinnissa tilanne on päinvastainen. Silloin maisema kyllä vaihtuu vinhasti silmien edessä, mutta muu vartalo ei saa samanlaista liikkumisen tunnetta aikaiseksi. 

Omat kokemukseni simulaattoripahoinvoinnista ovat seuraavanlaisia. Pahoinvoinnin määrään vaikuttavat:

  • Simulaattorin tyyppi
  • Simulaattorin ajajan ikä
  • Simulaatioharjoituksen tyyppi ja kesto
  • Tottuneisuus simulaattoreihin
  • Psykologinen tekijä

Simulaattorin tyypillä on suuri merkitys pahoinvointiin. Yleensä kevyemmän luokan simulaattorit eivät aiheuta pahoinvointia samassa mittakaavassa kuin isommat simulaattorit. Esimerkiksi omalla työmaallani olevat LF-tason työkonesimulaattorit  eivät ole aiheuttaneet ongelmia pahoinvoinnin kanssa. Toisessa ääripäässä on muun muassa aitoon rekan hyttiin rakennettu yhdistelmäajoneuvosimulaattori, joka aiheuttaa simulaattoripahoinvointia selvästi enemmän.

Myös ohjaamon tyypillä on vaikutusta. Umpiohjaamo, jossa ei ole mahdollisuutta nähdä ulkoiseen maailmaan (esimerkiksi lentokonesimulaattori) vähentää omien kokemuksieni mukaan ristiriitaisten tuntemuksien aistimista ja tällä tavoin pahoinvoinnin tunnetta. Toisaalta LF-tyypin simulaattoreissa, joissa useasti ei ole umpiohjaamoa, pahoinvoinnin tunnetta ei yleensä pääse syntymään, koska tunne ja eläytyminen simulaatiomaailmaan ei ole yhtä syvä kuin raskaimmissa simulaattoreissa. Kyseessä on vähän samanlainen tilanne kuin esimerkiksi televisiota katseltaessa. Harvemmille normaali television katselu aiheuttaa pahoinvontia, vaikka kuva olisi kuinka liikkuvaa tahansa.

Yksi tekijä mikä vaikuttaa simulaattoripahoinvointiin on liikealusta. Kalliimmat simulaattorit on varusteltu liikealustalla, jonka kaiken logiikan mukaan pitäisi vähentää simulaattoripahoinvointia, koska tällöinhän aistien pitäisi olla synkroonissa näön ja ulkoisten tuntemuksien osalta. Itse olen kokenut juuri päinvastoin. Tähän tietysti vaikuttaa paljolti se miten liikealusta on toteutettu. Jos liikealusta ei vastaa todellisuutta tai sen on tehty muuten huonosti, se ei tue ihmisen näköhavaintoja ja näin ollen vain lisää simulaattoripahoinvointia. Kevyissä simulaattoreissa ei useinkaan ole liikealustaa, mutta kuten edellisessä kappaleessa kirjoitin se ei ole ongelma, koska kevyemmät simulaattorit eivät luo niin täydellistä illuusiota autenttisesta ympäristöstä kuin raskaimmissa simulaattoreissa. Tässä onkin hyvä pohdinnan paikka etenkin oppilaitoksissa, joissa on usein kevyempiä simulaattoreita. Onko järkevää varustaa simulaattori, yleensä laitahankinnan arvon tuplaavalla liikealustalla, vai ostetaanko perinteinen “karvalakki-malli” ilman liikealustaa. 

 JATKUU ENSI VIIKOLLA

Kirjoituksen lähteet:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00301

https://www.mehilainen.fi/neurologi/huimaus-maailma-pyorii-ja-tasapaino-pettaa

Simulaatiopahoinvoinnin aiheuttaa sama tekijä kuin esimerkiksi meripahoinvoinnin, ristiriitaiset viestit korvan tasapainoelimessä. Kuvan lähde: https://www.solunetti.fi/fi/histologia/korva/.
2014-01-22 18.48.05
Kehittyminen vatii intohimoa ja uskallusta tehdä kokeiluita. Kuvassa Vantaan ammattiopisto Varian ensimmäinen työkonesimulaattori vuodelta 2013.
VIIKKO 14 Huoli pois ja katse tulevaisuuteen!

Tulin tehneeksi viime viikolla yhden merkittävimmän asian oman autoiluhistoriani osalta, hankin sähköauton. Sähköautoilun maailmaan hyvän simulaatiojakson antoi ajelu puolentoista vuoden ajelu plug-in hybridillä. Tutuksi tulivat muun muassa latausrutiinit, latauspaikat sekä yleisellä tasolla sähköautoilun maailmassa pärjääminen. 

Polttomoottorien maailmasta siirtyminen sähköautoiluun ei ole välttämättä aivan helppoa etenkään Suomen tämän hetken sähköautoinfrastruktuurissa. Itse olen aina ollut pioneerihenkinen kehittäjäluonne, joka haluaa kokeilla uusia asioita ja en näe ongelmaa, jos joskus asiat eivät mene niin kuin Strömsössä. Voin hyvin kuvitella, että massojen siirtyessä sähköautoiluun monenlaisia ongelmia on luvassa lähtien oikean latauspaikan rfid-tägin valinnasta ja päättyen yleiseen autoilun ajatusmallin muutokseen.

Näen edellä mainitussa asetelmassa samoja yhtäläisyyksiä simulaatioiden maailmaan ja niiden kehitykseen viimeisen 5-10 vuoden aikana. Kaikki uusi ja ihmeellinen on aina pelottavaa. Tällä hetkellä minulla on äänikirjana kuunneltavana mainio Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys-niminen teos, jossa käydään havainnollistavien esimerkkien avulla läpi tulevaisuuden visioita. Pertulla on mielenkiintoinen (joku voisi sanoa jopa röyhkeä ja ylimielinen, minä sanoisin enemmänkin intohimoinen) ote tulevaisuuteen ja sen huikeisiin visioihin. Pertun filosofia perustuu pitkälti siihen, että itsensä kehittäminen ja uusien teknologioiden omaksuminen on jokaisen uusi kansalaistaito eikä missään nimessä hylkimisen veroinen asia. 

Muistan itsekin hyvin elävästi useita tilanteita noin 7-8 vuoden takaa jolloin harva uskoi simulaatioiden yleistyvän ammatillisen koulutuksen puolella. Simulaatioita pidettiin pikemminkin leluina tai peleihin verrattavana viihteenä josta ei ole mitään hyötyä koulutuksen kannalta katsottuna. 

Juuri valmistunut selvitys ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanosta kertoo kuitenkin toista kieltä. Simulaattoreita käytetään etenkin logistiikan ja terveydenhuollon koulutuksissa laajalti. Yleisellä tasolla simulaattorien käyttö liikkuu noin 50 % kohdalla. 

Oli sitten kyse sähköautoilusta, simulaatioista tai vaikkapa ihmisen muuttamisesta Marssiin asumaan, turha konservatiivisuus on syytä unohtaa. Jos valtaosa ihmisistä olisi maapallon historiassa aina luottanut vain siihen tuttuun ja turvalliseen teknologiaan, ei olisi koskaan keksitty tulta, pyörää tai tietokoneita. Lähitulevaisuudessa on luvassa varmasti niin huikeita juttuja, että niitä on tässä hetkessä vaikea edes kuvitella. Ei muuta kuin ennakkoluulottomasti kohti seuraavaa päivää.

VIIKKO 13 Simulaatiolla taisteluun koronaa vastaan

Kuten todettua, on simulaatioita montaa eri tyylilajia. Osa on puhtaasti koulutukseen liittyviä ja osa on tehty taas pelkästään viihdyttämään meitä. Oikeastaan vain luovuus on rajana simulaatioiden värikkäässä maailmassa. 

Simulaatioita voidaan käyttää myös suoraan tutkimustyöhön ja tätä kautta edistää kehitystä merkittävässä määrin. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii hajautettu laskenta. Hajautetun laskennan projekteja on nykyaikana useita ympäri Internettiä. Hajautetusta laskennassa ideana on yhdistää useita tietokoneita yhteen ja käyttää näiden yhteistehoa ratkomaan erilaisia ongelmia. 

Esimerkiksi paljon palstatilaa saanut kohuttu Bitcoin on yksi esimerkki hajautetun laskennan operaatiosta. Eräänlainen rahasimulaatio on muuten tuo Bitcoinkin, en kuitenkaan tässä kirjoituksessa puhu siitä sen enempää. Josko tulevaisuudessa sitten? 

Muita esimerkkejä hajautetun laskennan projekteista ovat muun muassa SETI@home ja folding@home. Ensiksi mainitussa etsittiin avaruuden ulkopuolista elämää ja jälkimmäisessä meillä jokaisella on mahdollisuus auttaa lääketieteellisessä tutkimuksessa. COVID-19 taudin jyllätessä globaalisti folding@home on saanut paljon positiivista julkisuutta nimenomaan kyseiseen tautiin liittyvän tutkimusresurssin valjastamisesta. Folding@homen avulla voi toki lahjoittaa konetehoa muihinkin lääketieteen alan tutkimuksiin, muun muassa syövän hoitoon. 

Kotimikron jo vuosi sitten julkaisemassa artikkelissa kerrottiin tuolloin folding@home projektin suorituskyvyn olevan suurempi kuin maailman 500 tehokkaimman supertietokoneen yhteenlaskettu laskentateho. Myös useat korkeakoulut Suomessa ovat liittyneet projektiin, muun muassa LUT ja LAB

Folding@homen toimintaperiaate on melko suoraviivainen ja simulaation näkökulmasta  mielenkiintoinen. Tuhannet ja taas tuhannet tietokoneet ympäri maailman pyörittävät erilaisia simulaatioita päivästä toiseen ja pyrkivät yhdessä tekemään maailmastamme paremman. Etenkin koronapandemian aikana tämän tyyppinen yhteisen hyvän eteen tehty työ on korostunut. Kaiken lisäksi tämän tyyppiset projektit ovat normaalin käyttäjän kannalta hyvin helpoksi tehtyjä. Lataa ohjelma, säädä asetukset haluamaksesi ja ala tekemään hyvää. 

Toivottavasti folding@homen tai muiden vastaavien projektien avulla tulevaisuudessa saavutetaan merkittäviä läpimurtoja. Koskaan ei kannata aliarvioida simulaation mahdollisuuksia! 

Folding@home-sovelluksen avulla voit itse päättää mitä projektia haluat tukea.
Police 1
Poliisitoimintaan ja sen harjoitteluun on saatavilla monenlaisia simulaattoreita. Kuvan poliisiautolla voidaan harjoitella esimerkiksi takaa-ajotilanteita.
VIIKKO 12 Kiinni jäit!

Viittasin muutama viikko sitten kirjoituksessani eri viranomaisten simulaatioharjoitteluun. Jatketaan hieman tätä aihetta ja siirrytään Suomen Polisiin simulaatioihin. Poliisien kouluttaminen tapahtuu Tampereen Hervannassa Poliisiammattikorkeakoulussa. Poliisiammattikorkeakoulun yksi tunnetuimmista simulaatiosta on niin sanottu “simulaatiokylä”, jossa poliisikokelaat pääsevät soveltamaan opittua teoriaa käytäntöön.

Olen itsekin päässyt vierailemaan kyseisessä kylässä ja voin hyvin kuvitella kuinka tärkeä osa opetuskokonaisuutta se on. Immersio oli kyllä sen verran vahva, että pystyin kuvittelemaan itseni helposti kävelemässä jonkin suomalaisen pikkukylän raittia. 

Ajoneuvosimulaatio on yksi osa-alue, jota voidaan hyödyntää viranomaisten, kuten poliisin, koulutuksessa. Muun muassa Landerilla on tarjolla mielenkiintoisia hälytysajoneuvoja poliisitoimintaan. Partioautosimulaatiossa on tarjolla esimerkiksi erilaisia kommunikointi- takaa-ajo- ja ratsiaharjoituksia. Lisäksi valikoimasta löytyy myös hieman eksoottisempi simulaattori, moottoripyörä.   

Voin kertoa, että kokemus poliisiautolla hälytysvalot vilkkuen ja kaasu pohjassa moottoritietä ajaen, meni korkealle omassa listauksessani simulaatiokokemusten saralla! Vaikka oma ajeluni meni lähinnä viihteen puolelle, niin näen tuossa silti potentiaalia ehdottomasti myös ammattimaiseen harjoitteluun. Yleensäkin esimerkiksi hälytysajon harjoittelu ei ole helppoa toteuttaa ja opiskelijoilla saattaa olla lähtökohtaisesti haasteita ajoneuvon käsittelyssä . 

Viranomaisten käyttämät simulaatiot tulevat varmasti lisääntymään tulevaisuudessa. Viranomaistyö on usein hyvin asiakaskeskeistä, joten on hyvä muistaa myös simulaation laaja-alainen käyttö. Esimerkiksi näytellyt tilanteet tai pidemmälle viety skenaariopohjainen simulaatioharjoittelu (vrt. Poliisin simulaatiokylä) ovat tehokkaita opetusmenetelmiä ja tuovat opiskelijoille arjen rutiinia ja vaihtelua teoriaopetukseen. Tärkeintä kuitenkin aina simulaatioiden suunnittelussa on simulaation tavoite ja se mitä opiskelijan halutaan oppivan. Tähän perusfilosifiaan pohjaa myös oma väitöskirjatutkimukseni

VIIKKO 11 Simulaatiot logistiikassa 

Tämän viikon tarina on tehty yhteistyössä NEWLOG-hankkeen kanssa. Löydät alkuperäisen kertomuksen täältä

NEWLOG -hankkeella tavoitellaan ratkaisua logistiikka-alan voimakkaaseen murrokseen yhdessä alan yritysten kanssa.

 

Tämän viikon perjantaina 19.3 vietetään jälleen Konginkankaan onnettomuuden vuosipäivää. Itse onnettomuus sattui vuonna 2004 ja on edelleenkin Suomen tieliikennehistorian vakavin onnettomuus. Onnettomuudessa törmäsivät yhteen paperirullia kuljettanut täysperävaunuyhdistelmä sekä charter-ajossa ollut linja-auto. Onnettomuus sattui Konginkankaan taajaman kohdalla Keski-Suomessa. 

Konginkankaan onnettomuuden ja logistiikan alan simulaatioiden välillä on yhteinen nimittäjä, joka löytyy onnettomuuden virallisesta tutkintaselosteesta. Onnettomuuden tutkintaselosteen loppupuolella annetaan yhteensä 17 erilaista turvallisuussuositusta, joista viimeisiin kuuluu näin:

“17. Tutkintalautakunta suosittaa, että kauppa- ja teollisuusministeriö käynnistäisi esimerkiksi Teknologian Kehittämiskeskuksen (Tekes) teknologiaohjelmiin liitettäväksi hankkeen, jolla Suomeen saataisiin kuorma-autosimulaattoreita jamonipuolisia ohjelmistoja, joiden avulla kuljettajille voidaan opettaa sekä peru settä jatkokoulutuksessa esimerkiksi erilaisten ajoneuvoyhdistelmien hallintaa vaikeissa kelioloissa.”

Onnettomuudesta on nyt kulunut lähes 20 vuotta ja paljon on tapahtunut kehitystä etenkin logistiikan ajokoulutussimulaatioiden saralla. Konginkankaan onnettomuutta voidaan siis hyvällä syyllä nimittää jonkinlaiseksi lopulliseksi lähtölaukaukseksi logistiikan alan simulaatioiden osalta. Toki erilaisia simulaatioita logistiikan alalla oli tehty aikaisemminkin, esimerkiksi varastotoimintojen optimointien yhteydessä, mutta kyseisen onnettomuuden jälkeen simulaatioiden opetuksellista hyötyä aloitettiin kartoittamaan toden teolla myös logistiikan saralla.

2010-luvun alkuun mennessä Suomessa oli jo täysverisiä HF (High Fidelity) tason rekkasimulaattoreita puolen kymmentä. Iteskin sain vetää yhtä tällaista hanketta projektipäällikön ominaisuudessa Tampereella Tredussa vuonna 2011. Oma käsitykseni on, että valtaosa näistä laitteista on vielä toimintakuntoisia ja niitä käytetään opetuksessa hyödyksi. 

Nykypäivän logistiikan opetussimulaatiot perustuvat pääasiassa hieman kevyempään laitteistoon kuin täyteen rekan hytistä tehtyyn simulaattoriin. Lähestytään enemmänkin LF (Low Fidelity) tason simulaattoreita, joilla saatava pedagoginen hyöty on sekin merkittävä. 

Vertailu HF ja LF tason simulaatoiden kesken ja niistä saatava opetuksellinen hyöty on yksi merkittävimpiä tutkimuksen kohteita omassa väitöskirjatutkimuksessani. Elämme aikaa jolloin kustannustehokkuus korostuu entisestään. Voidaanko siis eri tason simulaatioilla saavuttaa samanlainen lopputulos? Tai voiko jopa kevyempi simulaatio olla parempi vaihtoehto joissain tapauksissa? Tutkimuksissa on usein tullut ilmi, että liian monimutkainen simulaatioharjoitus ei aina välttämättä olekaan lopputuloksen kannalta paras. Toisaalta taas simulaatioissa viihtymistä edesauttaa mahdollisimman autenttinen ja tasokas simulaatio. 

Logistiikan ja simulaatioiden suhde tulee varmasti olemaan merkittävä myös tulevaisuudessa. VR/AR/MR-tekniikka tulee yhtenä osana tuomaan paljon uusia tapoja hyödyntää simulaatiota logistiikassa. Myös paljon viime aikoina mielenkiintoa herättänyt Digital Twin-ajattelu soveltuu hyvin logistiikan alalle, esimerkiksi varastotoiminnan tehokkuutta kehittämään. 

Digitaalisten oppimisympäristöjen jatkuva kehittäminen on etenkin logistiikassa äärimmäisen tärkeää. Itse olen taustakoulutukseltani logistiikan insinööri ja työkokemukseni kautta taas tutuksi on tullut oppilaitosmaailma. Näenkin tässä selvän yhteyden logistiikan, digitaalisten opetusympäristöjen sekä myös työelämäympäristöjen välillä. Opiskelijan jalostaminen oman alansa ammattilaiseksi erilaisten digioppimisympäristöjen avulla on mahdollistettava ja se varmasti takaa kaikkien osapuolten kannalta katsottuna parhaan lopputuloksen. 

Simulaatioden käyttö logistiikan opetuksessa on kasvanut ja kehittynyt viimeisten vuosien aikana.
Simu
Tästä se kaikki alkoi. Toimin Tredussa rekkasimulaattorihankkeen projektipäällikkönä, josta kipinä simulaatioiden kehittämiseen syntyi.
VIIKKO 10 A Trip down memory line - Mistä kaikki alkoi? 

Tämän viikon teema on numero 10. Tämä on juhlallisesti jo kymmenes s(t)imulaatio, jonka tässä sarjassa julkaisen. Lisäksi tänä vuonna 2021 tulee tasan kymmenen vuotta siitä, kun itse astuin simulaation ihmeelliseen maailmaan. Onkin siis hyvä aika hieman muistella menneitä ja miettiä sitä kautta myös tulevaa.

Vuonna 2011 nuorena opettajan alkuna sain vastuullisen tehtävän esimieheltäni Tampereen ammattiopisto Tredussa. Tehtävä tuli hieman puskista, eli käytännössä esimieheni puolihuolimattomasti mainitsi minun tulleen valituksi vetämään rekkasimulaattorihanketta. Aika erikoista, sillä en muistanut hakeneeni tämän kuuloista pestiä! 

Projektipäällikkyys tässä hankkeessa siis tupsahti syliini aika ennalta arvaamattomasti. Opettajan työni jatkuivat kuitenkin siinä ohessa ihan normaalisti, joten tässä vaiheessa en hirveästi vielä stressannut itseäni tällä nimityksellä, vaan lähdin rohkeasti katsomaan mitä se tuo tullessaan.

Muistan hyvin ensimmäisen projektipalaverin, jossa olin täysin hukassa. En ollut ikinä tehnyt projektihommia ja yhtäkkiä eteeni lyötiin hirveä kasa erilaisia dokumentteja, kontakteja erilaisille ihmisille ja tietysti sitä legendaarista projektibyrokratiaa pitäen sisällään muun muassa kaikenlaisia ohjeistuksia työajanseuraantaan, budjetointiin sekä kommunikointiin rahoittajan kanssa. Aikamoinen soppa! Ottaen vielä huomioon, että kyseinen projekti oli kokonaisbudjetiltaan noin miljoona euroa, josta varsinaisen rekkasimulaattorin hinta oli noin puolet, oli nimitys tähän pestiin aika hurja juttu.

Tästä hankkeesta riittäisi tarinaa varmasti yhden tietokirjan verran, mutta  hyppään nyt kaikki mehevimmät yksityiskohdat yli suoraan loppupäätelmiin. Näin jälkikäteen ajateltuna tuossa nuori opettaja laitettiin kyllä aika kovaan puristukseen. En myöskään varsinaisesti tuohon aikaan ollut vielä simulaatioekspertti, vaikka taustaltani olen aina simulaatiosta ja etenkin simulaatiopeleistä nauttinut. Täytyy tässä vaiheessa nostaa hattua tuolloiselle esimiehelleni, joka rohkeasti laittoi minut projektipäällikön saappaisiin.

Kokemus oli hyvin opettavainen projektinhallinnasta, simulaatioista ja ihmisten välisestä kommunikoinnista. Tästä sai alkunsa kipinä digitaalisten oppimisympäristöjen ja etenkin simulaatioiden kehittämiseen. Tuo matka on kestänyt nyt 10 vuotta ja loppua ei ole näkyvissä. Tämänhetkinen pääprojektini, väitöskirjatutkimus, jatkaa tätä kehityksen kulkua vieden osaamistani taas piirun verran eteen päin.

Aika useasti elämän valinnat ovat puhtaita sattumia ja pienetkin asiat voivat muuttua isoiksi ajan kuluessa eteen päin. Toivon, että oma tutkimushankkeeni saisi aikaan juuri tällaisia kohtaamisia ei pelkästään itseni kohdalla vain eri ihmisten, jotka toimivat simulaatioiden parissa ja ovat mukana tutkimuksessani. 

Aurinkoista ja idearikasta kevään jatkoa kaikille! Kymppi täynnä! 🙂 

P.S. Löysin Youtuben syövereistä kuvaamani videon noin 10 vuoden takaa. Kyseessä ei ole Tredun rekkasimulaattori, vaan vastaavanlainen laite, jota kävimme testaamassa ennen simulaattorin varsinaista hankintaa.

VIIKKO 9 Simulaatiota simulaation sisällä 

Simulaatioiden skaala on todella laaja. Toisaalta simulaatiot voivat olla näyteltyjä ihmisten kahdenkeskisiä vuorovaikutustilanteita, täysin tietokoneella tehtyjä optimointeja tai vaikkapa vaikuttavia tunne-elämyksiä tarjoavia järeitä lentosimulaatioita. Simulaatioita voidaan myös yhdistää toisiinsa ja parhaimmassa tapauksessa jopa tehdä simulaatioita simulaatioiden sisällä.

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Aboa Maren ja CTRL Realityn yhteistyön hedelmä Turussa.Tässä simulaatioskenaariossa alkuperäinen simulaatioharjoitus laivan komentosillalla toimii pohjana ja virtuaalitodellisuuden avulla luodaan harjoitukseen uusi ulottuvuus. Toimintaketju vastaa samaa kuin oikeassakin tilanteessa, joten tämän yhdistelmäharjoituksen aikana varmasti tulee esille paljon sellaisia asioita, joita normaalissa simulaatioharjoituksessa ei olisi tullut mietittyä. Virtuaalitodellisuuden lisääminen normaaliin simulaatioharjoitukseen on mielenkiintoinen idea. 

Olen itse päässyt vierailemaan Aboa Maressa simulaattoreita katsomassa. Vaikuttava paikka ja erittäin tärkeä koulutuskeskus ei pelkästään merenkulun osalta, vaan yleisesti koko viranomaistoiminnan kannalta. Aboa Maressa harjoitellaan vuosittain viranomaisten yhteistoimintaa simulaatioiden avulla. Tämän vuoden harjoitus päättyi vähän aikaa sitten.. 

Pelastus- ja viranomaistoiminnassa simulaatiot ovat todella suuri apu ja korvaamaton työkalu erilaisten vaaratilanteiden harjoitteluun ja toiminnan turvalliseen mallintamiseen. Yleisesti simulaatioiden yksi etu onkin juuri turvallisen toimintaympäristön luominen. Etenkin koulutuksen alkuvaiheessa voidaan opiskelijalle antaa enemmän aikaa pohtia omia valintojaan ja näin ohjata toimintatapoja heti alusta oikeaan suuntaan.

Tämä tapaus on myös hyvä esimerkki siitä miten simulaatiot kehittyvät jatkuvasti. Samalla teknologian kehittyminen luo hyvät puitteet uusille innovaatiolle. Oma väitöskirjatutkimukseni pyrkii omalta osaltaan myös tuomaan uusia ratkaisuja simulaatioiden kentälle luomalla mallin tehokkaasta simulaatio-oppimisympäristöstä, jota voidaan soveltaa useilla eri simulaation aloilla. 

Simulaatioharjoituksen sisällä operoidaan toista simulaatiota virtuaalimaailmassa. (Kuvan lähde: Aboa Mare)
lataus
Suksilla pääsee liikkumaan myös simulaatiossa.
VIIKKO 8 Urheiluhullu

Hiihtolomaviikon kunniaksi tämän viikon s(t)imulaatiossa liikutaan suksilla ja vähän muillakin laitteilla. Vaikka tämä talvi onkin tarjonnut mitä ihanteellisimmat talviurheilumahdollisuudet, löytyy simulaatiomaailmasta oma vastine myös esimerkiksi hiihdon harrastamiselle. 

Simway-niminen simulaatioelämyksiä tarjoava yritys tarjoaa mahdollisuutta kokeilla miltä hiihtäminen tai vaikkapa ampumahiihtäminen tuntuu simulaattorissa. Nämä hieman eksoottisemmat simulaattorit ovat erinomainen esimerkki siitä miten simulaatiot laajenevat yhä uusille aloille ja käyttäjäryhmille. Simwayn tarjonnasta löytyvät tämän lisäksi muun muassa metsästämiseen sekä golffailuun liittyviä simulaattoreita. Tästä linkistä löydät vielä mallia siihen miten suksilla päästään sujuvasti eteen päin myös simuloidusti.

F1-maailmassa ollaan jo pidemmän aikaa käytetty hyväksi simulaatioita sekä auton kehittämisessä kuin itse ajamisenkin harjoittelussa. F1:n lisäksi urheilumaailma tarjoaa paljon potentiaalisia mahdollisuuksia ottaa erityyppisiä simulaatioita käyttöön. Mielikuvaharjoittelu ja korkeanpaikan leireily ovat varmasti suurelle yleisölle tuttuja tapoja simuloida erilaisia kisaolosuhteita. Jääkiekossa KHL:ää pelaava Helsingin Jokerit simuloi pitkillä vierasmatkoillaan suomen kellonaikaa välittämättä paikallisesta ajasta, jotta pelaajien sisäinen kello ei menisi sekaisin.

Urheilun kentällä tilanne simulaatioiden suhteen on samanlainen kuin muuallakin. Jatkuva kehitys tuo uusia mahdollisuuksia simulaatioiden käyttöön ja niitä kannattaakin ilman muuta hyödyntää. Suomessa tietotekniikan osaaminen ja simulaatiokulttuuri on pitkällä ainakin tietyillä aloilla. Näenkin tässä erinomaisen mahdollisuuden monialaiseen yhteistyöhön. 

Väitöskirjatutkimukseni yhtenä sivutuotteena on tarkoitus luoda monialainen simulaatio-osaajien verkosto, jossa simulaatioasioista voidaan aktiivisesti keskustella ja kehittää niitä yhdessä eteen päin. Oli kyseessä sitten hiihto-, F1-, potilas- tai vaikkapa autokoulusimulaatio, on turha tehdä sa!moja virheitä uudestaan ja uudestaan. Verkostossa on voimaa!

VIIKKO 7 Harvinaista herkkua 

Logistiikan ja simulaatioiden suhde on kestänyt jo lähes kaksi vuosikymmentä. Tulen perkaamaan tätä mielenkiintoista aihetta muutaman viikon päästä tarkemmin. Logistista ajattelua hieman venyttämällä päästään henkilöautosimulaatioiden ihmeelliseen maailmaan. Tämä onkin erittäin iso ja merkittävä osa simulaatiokenttää, sillä aika moni nykyihminen törmää simulaatioihin elämänsä ensimmäistä kertaa autokoulussa henkilöautosimulaattorin parissa. 

Henkilöautosimulaatiot ovat kehittyneet vuosien varrella huimasti, aivan kuin simulaatiot yleensäkin. Jopa osa ajotunneista voidaan nykylainsäädännön mukaan korvata simulaatioharjoittelulla. Yleisintä on, että autokouluissa suoritetaan tiettyjä lyhyitä ja ennalta simulaatioihin sopiva harjoituksia simulaatioiden voimin. Näitä voivat olla esimerkiksi autonkäsittely, pimeäajo ja liukasrataharjoittelu. 

Myös muunlaiseen harjoitteluun voidaan käyttää henkilöautosimulaattoreita. Tästä yhtenä hauskana esimerkkinä esittelenkin seuraavaksi teille lukijoille todellisen harvinaisuuden, nimittäin entisen Toyotan ecodriving-simulaattorin. 

Tämä kyseinen simulaattori on todella harvinainen laite. Tietääkseni näitä ei maailmassa ole kovinkaan montaa. Mahtaneeko olla yhtään toimivaa tämän lisäksi? Harvinaisuudesta huolimatta, olen päässyt opettamaan kyseisellä laitteella. Simulaattorin ja minun tieni kohtasivat noin vuoden 2014 aikana jolloin simulaattoria tarjottiin Varian logistiikan opetukseen suoraan Toyotan maahantuojan taholta. Simulaattori oli kiertänyt vuosia eri tapahtumissa markkinointitehtävissä ja alkoi olla sen tehtävän osalta elinkaarensa loppupäässä.

Laite oli kuitenkin täysin toimiva ja ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa, joten tarjouduimme sen ottamaan vastaan. Tarkkasilmäiset voivat kuvasta erottaa, että hallintalaitteet ovat suoraan legendaarisesta Toyota Auriksen ensimmäisen sukupolven mallista. Ompahan muuten vieläkin silmiä hivelevää suunnittelua! Itsekin olen kyseisen auton omistanut aikanaan. Ohjelmiston oli suunnitellut hollantilainen Green Dino. 

Simulaattorilla pystyi harjoittelemaan taloudellista ajoa kaupunkiympäristössä. Autenttiset hallintalaitteet yhdistettynä yksinkertaiseen ohjelmistoon ja hieman jopa futuristiseen ulkonäköön tekivät laitteesta varmasti yleisömagneetin omana aikanaan. Aikanaan jolloin yksi Toyotan vahvimmista markkinavalteista olivat hybridiautot ja niiden mukanaan tuoma ekologisuus.

Kyseinen simulaattori ehti olla Varian logistiikan osastolla muutaman vuoden kunnes se lopulta antoi periksi eikä toiminut enää. Opetuskäytössä se oli ehdottomasti yksi suosituimpia simulaattoreita, tämä täytyy kyllä myöntää. Logistiikan osastolta se siirrettiin Varian autopuolen osaavien mekaanikkojen käsiin ja se saikin uudet sisuskalut ja lopulta se myös heräsi uudestaan henkiin. Tällä hetkellä simulaattori siis palvelee Varian autopuolen opetusta. 

Jos simulaattoreista joskus tehdään museo, niin tämä laite on ehdottomasti ansainnut paikkansa siellä! Erittäin vaiherikkaan historian omaavana simulaattorina näen sen merkityksen suurena autoilun simulaatioiden historian saralla Suomessa. Onhan se myös hyvä esimerkki siitä, että toimiva ja hyvin suunniteltu simulaattori kestää myös ajan hammasta.

 

Entinen Toyotan ecodriving-simulaattori on todellinen harvinaisuus. Vaiherikkaan laitteen eläkepäivät sujuvat leppoisasti Vantaan Varian opetustiloissa.
20180125_090413
Simulaatioiden avulla voidaan elävöittää opiskelua
VIIKKO 6 Simulaatioista motivaatiota koulupäivään

Tällä viikolla pohditaan hieman simulaatioiden motivoivaa merkitystä. Kornaviruspandemian johdosta edellinen vuosi on ollut todella erikoinen ja haastava oppilaitoksissa. Simulaatioiden merkitystä koulussa viihtymisen kannalta ei voi aliarvioida.  

Väitökirjatukimukseni tärkeimpiä osatekijöitä ovat pedagogia, opiskelijan motivaatio sekä realismi. Näistä erityisesti motivaation merkitys simulaation tehokkuuteen on varmasti merkittävä. 

Kuten viime viikon kirjoituksessa totesin, motivaatio on myös yksi merkittävimmistä ajureista simulaatio-opiskelijan oppimisen kannalta. Useat tutkimukset ovat kertoneet opiskelijan motivaation kasvusta opiskeltavaan alaan simulaatioita käytettäessä. 

Tämän olen huomannut itsekin omani opetusurani aikana. Olen reilun 10 vuoden aikana ammatillisissa oppilaitoksissa opettanut paljon simulaatioiden ja simulaattorien avulla. Vaikka aina pedagoginen malli ei ole ollut kovin vahvalla pohjalla, olen huomannut simulaatioiden toimivan todellisina motivaattoreina ja oman ammattiosaamisen tehokkaana buusterina. Harvoin on tarvinnut opiskelijoita hätistää simulaattoreista pois, pikemminkin toisin päin. 

Ammatillisen opetuksen yhtenä haasteena ovat keskeyttämiset. Etenkin viime kevään sulkuaika ja jatkuva etäopettaminen ei tehnyt kaikille ammatillisen koulutuksen opiskelijoille hyvää. Helsingin Sanomien artikkelista voidaan lukea, että keskeyttämisten määrä kasvoi esimerkiksi Stadin ammattiopistossa pandemiakeväänä reilusti. Ammatillisena opettajana en ihmettele tätä yhtään. Haaste ei ole samanlainen esimerkiksi lukiokoulutuksen puolella, jossa koulutus perustuu pitkälti yleissivistäviin aineisiin. Toki etäopetus tuo aina omat ongelmansa, mutta ne näkyvät etenkin ammatillisen koulutuksen puolella, jossa kädentaidot ovat ensisijaisessa roolissa. 

Näen simulaatioiden roolin merkittävänä silloin, kun puhutaan opiskelijan motivoimisesta ja keskeytysten vähentämisestä. Tulevaisuudessa todennäköisesti tasapainoilu etä- ja lähiopetuksen kanssa tulee jatkumaan. Noin vuoden verran on kehitetty erilaisia etäopetusmalleja ja toimivia käytänteitä. En usko (tai ainakaan toivo), että tämä kehitys laantuu. Myös simulaatioiden parissa on mietittävä miten simulaatiokoulutusta voitaisiin toteuttaa ainakin osaltaan etänä. Toisaalta simulaatiot ovat tällä hetkellä osallistujajoukoltaan pieniä tilaisuuksia. Yleensä puhutaan noin 1-5 opiskelijan samaan tehtävistä harjoituksista. Lisäksi nykypäivän teknologia mahdollistaa harjoituksen taltioinnin ja analysoinnin jälkikäteen esimerkiksi erillisessä luokkahuoneessa tai kokonaan etänä. 

Joskus kynnys kouluun lähtemiselle voi olla korkea. Jos ja kun simulaatioiden avulla saadaan yksikin opiskelija motivoitumaan ja mahdollisesti tekemään sen ratkaisevan päätöksen lähteä kouluun aamulla, mielestäni silloin olemme onnistuneet ja simulaatiot ovat ajaneet asiansa. 

VIIKKO 5 Arkipäivän simulaatioita

Tämän viikon S(t)imulaatio on tehty yhteistyössä Nordic Simulatorsin kanssa. Pääsin kirjoittamaan heidän blogiinsa vierailijana. 

Linkki tarinaan löytyy tästä. Alla sama teksti vaastaavan sisältöisenä.

Simulaatioiden tarkoitus on jäljitellä todellisuutta. Käytännössä ne siis toimivat harjoituskenttänä erilaisille asioille ja ilmiöille. Simulaatiossa oleva henkilö altistuu eri tyyppisille ärsykkeille, jotka sitten ohjaavat hänen toimintaansa ja vievät tilanteen toivottavasti simulaation rakentajan valitsemiin tavoitteisiin.

Oma simulaatiofilosofiani perustuu siihen, että simulaation käynnistäjän (henkilö tai organisaatio) on oltava perillä simulaatioharjoituksen tavoitteesta, eli siitä mihin simulaatiolla pyritään. Simulointi pelkästään simuloinnin ilosta ei johda ainakaan opetuskäytössä kovinkaan hyviin tuloksiin.

Simulaatioita käytetään pääasiassa kahteen tarkoitukseen. Opetuskäyttö on näistä kahdesta varmasti vielä se tavanomaisin. Tämän lisäksi simulaatioita käytetään viihteen tekemisen ja
elämyksien rakentamisen välineenä. Parhaimpia esimerkkejä näistä ovat muun muassa PCja konsolipelit sekä roolipelaaminen, jossa roolileikeillä ja parhaimmillaan myös autenttisella ympäristöllä luodaan joskus isojakin simulaatioita.

Joskus opetus- ja viihdekäytön raja on häilyvä ja tällöin ollaankin laadukkaan opetussimulaation alkulähteillä. “Koulussa voi olla
myös kivaakin” on vanha klisee, mutta se pitää joskus myös paikkansa. Motivoitunut simulaatio-opiskelija on helppo ohjattava ja hän myös oppii simulaatiosta tehokkaammin. Lisäksi useat tutkimukset ovat vahvistaneet, että parhaimmillaan hyvin tehdyt simulaatiot motivoivat opiskelijaa paljonkin.

Simulaatioita on käytetty vuosikymmeniä tietyillä aloilla opetuksen tukena. Esimerkiksi ilmailu, terveydenhoito ja sotilastekniikka ovat simuloineet erilaisia opetustapahtumia jo pitkään. Viimeisen 5-10 vuoden aikana simulaatiot ovat levinneet lähes jokaiselle opetusalalle.

Simulaatioiden arikipäiväistyessä myös tavallinen mattimeikäläinen törmää yhä useammassa paikassa simulaatioihin tai simulaattoreihin. Viihdekäytön lisäksi simulaatioita voi nähdä esimerkiksi autokoulussa, museoissa, huvipuistoissa tai vaikkapa messutapahtumissa. Itse asiassa simulaatioita löytyy tarkemmin tarkasteltuna jokaisen meidän arkisista toiminnoista. Seuraavassa lyhyt esimerkki oman elämäni simulaatioista perheenisän näkökulmasta.

Omaan perheeseni kuuluu kahden pienen lapsen (1 ja 3 vuotiaat) lisäksi puoliso sekä kultainennoutaja. Harvoin hektisessä arjessa tulee kiinnittäneeksi huomiotta arkipäivän simulaatioihin, mutta edellä määrittelemäni simulaatio-termin sisään menevät ainakin
seuraavat tilanteet omasta elämästäni:

Ihmissimulaatio – pienen lapsen kehittyminen. Tässä onkin kyse ihmiselämän pisimmästä simulaatiojaksosta, joka alkaa heti synnytyslaitoksella ja jonka loppuna pidetään perinteisesti noin 18-vuoden ikää. Pienen lapsen harjoittelua, testaamista ja
ärsykkeisiin reagoimisherkkyyttä testataan muun muassa vaipanvaihdoissa, ruokailuissa, yleisessä käyttäytymisessä ja niin edelleen. Simulaation tarkoitus on rakentaa simulaation käyttäjästä aikuinen itsenäinen ihminen, joka osaa toimia tässä haastavassa elämänpelissä. Ei ihan helppo tavoite!

Koiranulkoilutussimulaatio –. Tämä simulaattori löytyy meidän asuntomme takapihalta. Takapihamme on kuin pienoiskoossa oleva lenkkisimulaattori pitäen sisällään muun muassa merkkaamispaikan, pyörimispaikan ja erilaisia tarkkailupaikkoja – aivan kuin oikeakin koiranulkoilutustapahtuma.

Ajo-opetussimulaatio -. Mario Kart on aivan huikea ajo-opetussimulaatio esikoisellemme. Pelipohjaisista simulaatioista on oikeasti mahdollista oppia tulevan elämän varrelle useita hyödyllisiä taitoja. Muistan elävästi kuinka itse ollessani autokoulussa noin 20 vuotta sitten, ajo-opettaja ihmetteli taitavia autonkäsittelytaitojani. Totesin, että onhan tässä tullut useampi vuosi jo harjoiteltua erilaisilla autopeleillä.

Matkailu- ja kulttuurisimulaatio –Tällä kertaa puolisoni tarjosi virtuaalisen italianmatkasimulaation ruuan muodossa. Herkullisen pasta-aterian olisi yhtä hyvin voinut nauttia Toscanalaisessa Trattoriassa Sienassa. Samalla keskustelimme korona-ajan jälkeisestä matkasta Legolandiin ehkäpä vuoden 2022 aikana. Ruokailun jälkeen Google Mapsin avulla tein simulaatioita eri tavoista matkustaa Tanskaan sekä matkan alustavaa budjetointia.

Työpäivän simulaatio. Lopulta illalla lasten jo mentyä nukkumaan, kävin mielessäni läpi tulevan viikon työprojektia sekä siihen liittyviä käytännön toteutuksia. Yhtä hyvin olisin voinut valmistella esimerkiksi tuleevaa tiimipalaveria tai puhetta. Olen huomannut, että ennakkosimuloinnista on verratonta hyötyä etenkin työasioiden kanssa.

Jokainen voi itse miettiä millaisia simulaatiotilanteita omassa elämässä tulee vastaan käytännössä päivittäin. Simulaatioiden merkitys tulee varmasti kasvamaan elämän jokaisella
osa-alueella tulevaisuudessa ja yhä erikoisemmat alat ja asiat nousevat simulaatioiden piiriin. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan tähän loppuun mainita etenkin teollisuuden parissa viime vuosien aikana alkanut Digital Twin-kehitys, jossa digitaalisia simulaatioita hyödynnetään aivan uudella tavalla. Tuotteille rakennetaan digitaalisia kaksosia, jotka ovat kullanarvoisia sekä jo tuotekehitysvaiheessa että tuotteen julkaisun jälkeen esimerkiksi
huollon ja ylläpidon vaativissa tehtävissä.

Koska on ihmisen digitaalisen kaksosen vuoro?i

Jokaisen meidän arkipäivässä on paljonkin erilaisia tilanteita, jotka voidaan määritellä simulaatioiksi. Koiran ulkoilutus, lasten leikki tai vaikka Google Mapsin käyttö täyttävät simulaation määritelmän.
cyber-security-2776600_960_720
Simulaatioita löytyy myös viihteen loppumattomasta maailmasta. Tulevaisuudessa viihdesimulaatioiden määrä tulee varmasti kasvamaan (Kuvan lähde: Pixaby).
VIIKKO 4 Viihteen Vuoksi

Nyt mennään syvälle viihteeseen! Toisaalta simulaatioiden viihdekäyttö on simulaatioiden alusta alkaen ollut yksi isoimpia genren osa-alueita. Kukapa ei välillä haluaisi tehdä jotain aivan päätöntä tai kokeilla omia rajojaan? Viihdesimulaatioissa on mahdollista esimerkiksi harjoitella jotain uutta kykyä, kokeilla uutta harrastusta tai jopa välillä tehdä jopa jotain hieman epäilyttävää tai lain toisella puolen tapahtuvaa toimintaa. Kaikki tehdään kuitenkin kontrolloidussa ja turvallisessa ympäristössä, joten sinänsä tässä toiminnassa ei ole mitään pahaa tai väärää.

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan lähde perkaamaan viihdesimulaatioiden laajaa kenttää, vaan otan hieman erilaisen näkökulman. Erilaisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa on jo vuosikymmenten ajan nähty mitä erikoisimpia teknisiä härveleitä ja scifi-ajan tuotteita. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa 80-luvun hiteistä “Paluu Tulevaisuuteen”-elokuvasarjan leijulauta tai vaikkapa “Ritari Ässän” ihmeauto KITT. Nämä kaksi ovat muuten siinäkin mielessä hauskoja vertailutapauksia, että kyseiset teknologiat ovat jossain määrin jo tulleet nykypäivän arkipäivään asti. Leijulaudan nykyajan korvikkeena voidaan pitää muutama vuosi sitten suosiossa olleita pyörällisiä hoverboardeja. Ritari Ässän KITT-auton vastaavaa teknologiaa löytyy jo useista eri autoista muun muassa älykkäiden itseparkkeeraus- ja itseajotekniikoiden muodossa.

Myös erilaisia simulaatioita tai niihin viittaavia teknologioita on nähty valkokankaalla. Oma suosikkini on The Orville-sarjassa oleva kaikkien simulaatioiden äiti “Ympäristö Simulaattori”. Kyseisellä simulaattorilla voidaan luoda mikä tahansa käyttäjän keksimä/määrittelemä ympäristö pelkästään puheohjauksen voimalla antamalla vain muutamia tiettyjä parametrejä, esimerkiksi vuosi, paikkakunta ja säätila. Puheohjauksella voidaan myös keskeyttää, aloittaa tai jatkaa simulaatiota koska tahansa. Simulaatiotila löytyy USS Orville-aluksen sisältä ja se piirtää tarkalla grafiikalla halutun oloisen ja näköisen erittäin realistisen simulaatiomaailman. Sarjassa on nähty simulaatioita muun muassa 1950-luvun New Yorkista, golfkentältä ja esimerkiksi modernista yökerhosta. Simulaation voi myös luoda suoraan datan kautta, kuten eräässä jaksossa simulaatio luotiin 400 vuoden päähän menneisyyteen (sarjassa eletään siis 2400-lukua) nykypäivän älypuhelimen datan avulla.

Lisätietoja The Orville-sarjan ällistyttävästä simulaattorista löytyy muun muassa täältä:

https://orville.fandom.com/wiki/Environmental_Simulator

Edellä kuvattu simulaattori voi jossain vaiheessa olla täyttä totta eikä pelkkää scifiä. Tekniikka kehittyy juuri nyt valtavin harppauksin myös simulaatioiden kentällä. Tästä syystä simulaatioiden maailma onkin juuri nyt ja lähitulevaisuudessa erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Virtuaalimaailmat tuovat tulevaisuudessa aivan uuden tavan kommunikoida, toimia ja viettää meidän jokapäiväistä elämää.

VIIKKO 3 Lelutehtaalta henkien palastajaksi

Simulaatioita on olemassa erilaisia lajityyppejä. Käytetyin on varmasti nykytekniikan kehityksen ansioista eri tyyppiset tietokonegrafiikkaan tai VR-maailmoihin perustuvat simulaatiot. Yhtä hyvin simulaatio voi olla näytelty (kuten usein terveydenhuollon simulaatioissa) tai vaikka roolipelin avulla toteutettu. 

Aika moni meistä on törmännyt yhteen simulaation kuuluisimmista hahmoista, Anne-elvytysnukkeen, ensiapukurssilla. Tämä verraton apuväline on kouluttanut miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä ympäri maailman pelastaen todennäköisesti merkittävän määrän ihmishenkiä. Nykypäivänä erilaisia terveydenhuollon simulaationukkeja on käytettävissä laaja skaala aina vastasyntyneestä lapsesta vanhustenhoitoon asti. Nukkeja voidaan varustella esimerkiksi erittämään ihmiskehon erilaisia eritteitä tai vaikkapa pitämään yllä tiettyä ruumiinlämpötilaa. Myös tietotekniikan kehitys on tuonut yhä enemmän älytoimintoja nykyajan simulaationukkeihin.

Mutta mennään takaisin Anneen. Aika moni varmasti muistaa, mistä Anne-nuken kasvot ovat lähtöisin, mutta harva muistaa millainen historia Anne-nukella kokonaisuudessaan onkaan. Anne-nuken historia kytkeytyy Asmund S Laerdalin alunperin lastenkirjojen kustantamon ja lelutehtaan perustamiseen. Anne-nukke sai siis inspiraation lelujen maailmasta ja 1950-luvun lopussa sekä 1960-luvun alussa jalostui nyt meidän kaikkien tuntemaksi elvytyssimulaattoriksi. Tarkempia tietoja Annen historian mielenkiintoisista vaiheista voi lukea vaikkapa täältä:

https://sofia.medicalistes.fr/spip/IMG/pdf/Laerdal_AS_Tjomsland_N_Baskett_P-_The_Resuscitation_Greats-_Resuscitation_53_2002_115-119-2.pdf

Sivulta selviää esimerkiksi se miksi elvytysnukke alun perui valikoitui naissukupuolen edustajaksi ja miksi sen vaatetus oli tuolloin hyvin sporttinen.

Terveydenhuollon simulaatiot ovat nykypäivänä yksi suurimmista simulaation osa-alueista. Hyvällä suunnittelulla mistä tahansa simulaatiosta saadaan paras teho irti. Väitöskirjatutkimukseni yksi perusteesi nojaa organisaation omaan tarpeeseen ja tarkasti määriteltyyn simulaatio-opetuksen tavoitteeseen.

Anne-nuken lisäksi muitakin simulaationukkeja voidaan käyttää nykypäivän terveydenhoitalan koulutuksessa. Kuvassa Savonia ammattikorkakoulun Kuopion yksikön synnytyssimulaationukke.
Space ICC Simu
Nyt sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan astronautin arkea.
VIIKKO 2 Avaruudellista hahmotuskykyä

Simulaatiota löytyy nykypäivänä lähes jokaiselta alalta. Tai oikeastaan voidaan todeta, että sellaista alaa tai asiaa ei ole, jota ei voisi jollain tavalla simuloida. Tietyt alat ovat käyttäneet simulaatiota jo vuosikymmeniä, kuten esimerkiksi ilmailu, terveydenhoito tai sotilastekniikka. Osa aloista on vasta viime vuosien aikana ottanut simulaatiot osaksi omaa toimintaansa. 

Valtaosa simulaatioista tapahtuu organisaatioiden omien seinien sisällä tarkoin varjelluissa simulaatiokeskuksissa, joissa tavallinen kaduntallaaja ei kovin usein pääse käymään. Niin kivaa kuin se olisikin lennellä suihkujetillä tai avaruusraketilla päivästä toiseen :). 

No, nyt ainakin tuohon viimeksi mainittuun tarjoutuu mahdollisuus ihan omalta kotisohvalta  ilmaisen SpaceX – ISS Docking Simulatorin muodossa. Tämä hieman valtavirrasta poikkeava simulaattoritoteutus vaatii vakaata kättä ja tarkkaa keskittymistä. Eli varmasti, juuri niitä ominaisuuksia mitä astronautiltakin vaaditaan.

Kyseinen simulaattori on erittäin hyvä esimerkki siitä, että simulaatioiden kirjo on valtava. Välttämättä omalle alalle ei heti tältä istumalta tunnu löytyvän mitään mielenkiintoista simulaatiota. On kuitenkin syytä muistaa, että simulaation ei tarvitse aina olla tajunnan räjäyttävä grafiikkaspektaakkeli, vaan vaikka ihmisten välillä käyty simuloitu keskustelu tai roolileikki. Tietokoneille tehtyjä jo valmiita simulaatiotuotteita voi etsiä esimerkiksi eri pelipalveluista, vaikkapa Steamista. Tulevina viikkoina tulen hieman perkaamaan simulaatioiden pelillisyyttä ja antamaan muutamia lisävinkkejä mistä voisi lähteä liikkeelle. Pysy siis mukana! 

Vinkiksi mainittakoon vielä, että jos addiktio iskee, niin tämän simulaattorin saa ladattua myös mobiililaitteille. Ainakin Play-kaupassa näytti olevan kyseinen sovellus asennettavissa.

https://iss-sim.spacex.com/

VIIKKO 1  Aistillista Simulointia

Mennään aluksi aistien maailmaan. Simulaatioissa kolmen perusaistin käyttö (näkö, kuulo ja tunto) on varmasti tuttua kaikille, jotka ovat joskus jotain simulaatiota päässeet kokeilemaan. Yksinkertaisimmillaan tämän tyyppinen simuympäristö voi löytyä, vaikka olohuoneen nurkasta konsoli- tai PC-laitteiston ja force feedback-ratin yhdistelmänä.

Ihan heti ei varmasti tule mieleen miten kahden muun aistin (haju ja maku) voisi yhdistää simulaatioihin. Totuus on kuitenkin välillä ihmeellistä. Liitin tämän jutun mukaan saatekuvan terveydenhoitoalan simulaatiotuoksuista, joita on käytetty kyseisellä alalla jo hyvän tovin. Tarkemmin sanottuna kuvan pullot ovat Puolustusvoimien simulaatioharjoitusten vakiokalustoa. Ammattilaiselle esimerkiksi oksennuksen tai suolikaasun tuoksu on selkeä indikaatio siitä mitä mahdollisesti on tapahtunut ja mitä ensihoidon simulaatiossa seuraavaksi pitää tehdä.

Aistien käyttämisen tarkoitus simulaatioissa on antaa ärsykkeitä simulation käyttäjälle, mutta lisäksi myös tuoda realistisuutta simulaatioympäristöön.

Korviini ei ole kantautunut vielä tietoa siitä, että makuaistia olisi käytetty aktiivisesti tietyn tyypisissä simulaatioissa. Kommentoida saa, jos olen väärässä. Omissa visioissani olen yhdistänyt makuaistin erityisen tehokkaaaksi stimulointitavaksi etenkin VR-ympäristöissä. Seuraavassa muutama vinkki, joita saa vapaasti käyttää.

Tiedän, että vanhustenhoidossa on käytetty VR-ympäristöjä luomaan vanhuksille elämyksiä esimerkiksi lomamatkojen ja vanhojen muistorikkaiden paikkojen esittelyjen kautta. Mitäpä jos vanhus laitettaisiinkin mustikkametsään ja siinä kannolla istuskellessa tarjoiltaisiin tuoreita mustikoita? Tai vastaava tilanne jossain ulkomaisilla matkailumessuilla, jossa potentiaaliselle Suomen matkaa harkitsevalle tarjoiltaisiin ensin VR-kierros lakkasuolla ja lopuksi maistiaisia?

Puolustusvoimien käytössä olevia terveydenhuollon simulaatiotuoksuja.