sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Matkaraportti: Etsimässä Kymmenen Tähden Simulaattorikoulutusta



Sain harvinaislaatuisen mahdollisuuden päästä tutustumaan simulaattorien valmistukseen Tenstar Simulationsin toimitiloihin Länsi-Ruotsiin. Tenstar on itse asiassa koittanut kutsua minua jo useammankin kerran tutustumaan toimintaansa, mutta vasta nyt sain mahdollisuuden lähteä. Mukaani otin kollegaopettajan koulustamme ja suunnistimme intoa puhkuen kahden päivän Ruotsin matkalle juuri ennen pääsiäistä maaliskuun lopussa. Tutustuimme samalla matkalla myös paikallisiin kouluihin ja heidän tapaansa toteuttaa simulaattorikoulutusta.

Landvetterin lentokentällä asianmukaisesti Volvon showroom.
Lensimme Helsingistä Göteborgiin Finnairin reittilennolla. Göteborgista matkasimme vielä reilut 100 kilometriä pohjoiseen pieneen Tanumsheden kylään aivan Norjan rajan tuntumaan. Väittivät muuten pienessä kylässä olevan pohjoismaiden suurimman urheiluliikkeen, ulkoa päin rakennus ei vaikuttanut mitenkään megalomaanisen isolta, mutta täytyyhän tuota nyt uskoa, kun isäntämme näin totesivat. Majoittauduimme muutaman kymmenen kilometrin päässä simupajalta todella idyllisessä isohkossa (ainakin kylän kokoon nähden) hotellissa Pohjanmeren rannalla. Hotellin nimi oli TanumsStrand. Näin sesongin ulkopuolella hotelli oli todella hiljainen, mutta voin kuvitella saman paikan kesäaikaan olevan tupaten täynnä matkailijoita. Kylän asukasluku kuulemma viisinkertaistuu aina kesäisin. Enkä kyllä ihmettele yhteen, sillä maisemat olivat aivan mahtavat!
Sinivalkoisin siivin kohti Göteborgia

Matkamme ensimmäisenä varsinaisena päivänä pääsimme tutustumaan simulaattorien valmistukseen Tenstarin toimitiloissa. Tenstarilla on simulaattorien valmistuksesta noin kymmenen vuoden kokemus, tosin vasta viimeiset vuodet ovat olleet isomman aktiivisuuden aikaa. Tenstarin simulaattorien hyvinä puolina ovat grafiikan korkea taso, pelillisyyden ja pedagogian erinomainen yhdistäminen sekä erilaisten työkoneiden ja laitteiden laaja kirjo. Tenstarin suurimpia kilpailijoita Pohjoismaisilla ja ehkäpä myös koko Euroopan mittapuisella markkinoilla ovat muun muassa toinen ruotsalainen simulaattorien valmistaja Oryx, sekä kotimaiset vahvistuksemme Creanex Tampereelta ja MeVea Lappeenrannasta.

Näissä maisemissa silmä ja hermo lepää, kuvassa Grabbestadin rantabulevardi.

Ei hassummat maisemat aamiaspöydästä.

Tenstarin simupajassa oli tarjolla paljon erilaisia simulaattoreita koeajettaviksi. Pääsimme kokeilemaan muun muassa kaivureita, traktoria, yhdistelmäajoneuvoa, rakennusnosturia, trukkia sekä puimuria. Yhteen simulaattorialustaan oli viritetty liikealusta, joka toikin mainion lisän simulaattorin käyttöön. Olen itse ollut mukana hankkimassa täysveristä yhdistelmäajoneuvosimulaattoria, jonka alla oli kuuden vapausasteen liikealusta. En ole kuitenkaan kovin usein pääsyt kokeilemaan näitä hieman pienempiä työkonesimulaattoreita liikealustaisena. Ajokokemus oli sen verran hyvä, että vakuutuin liikealustan tarpeellisuudesta myös pienemmissä simulaattoreissa. Tai ainakin muutama laite olisi hyvä olla varustettuna liikealustalla, sillä se tuo uuden ulottuvuuden simulaattoreilla harjoitteluun. Toisessa vaakakupissa painaa tietysti aina simulaattorin lisähinta, jota liikealusta valitettavasti tuo todella paljon.

Liikealustalla varustetu työkonesimulaattori.


Simumiehen unelmien täyttymys, huone täynnä simulaattoreita!
Kokeilimme myös yhdessä kollegani kanssa yhteistyötilaa, jossa pääsimme ajamaan trukeilla samanaikaisesti. Yhteistyötila tuo kokonaan uuden opiskeluympäristön simulaattorien käyttöön. Tällä hetkellä yhteistyötilaa oli tarjolla vain muutamaan koneeseen, mutta tulevaisuudessa on mahdollista toimia samassa ympäristössä monilla eri koneilla. Yhteisöllisyys tulee siis myös simulaattorien maailmaan.

Tenstarin simulaattoripajasta jäi todella positiivinen kuva ja ennen kaikkea Tenstarilla on kova halu kasvaa yhä isommaksi ja pätevämmäksi simulaattorien toimittajaksi. Tämän pystyi kyllä aistimaan jokaisesta työntekijästä. Oli myös mielenkiintoista nähdä miten simulaattorit valmistuvat pala palalta yhdeksi toimivaksi laitteeksi. Sekä softa, että etenkin ”rauta” ovat erittäin tärkeässä roolissa, vaikka tulevaisuuden simulaattorikehityksessä voisi hyvin olettaa näkevän Oculus Rift-tyylisiä variaatioita, joissa ei välttämättä tarvita muuta kuin virtuaalilasit/kypärä. Sain sellaisen käsityksen, että Tenstar aikoo tulevaisuudessa satsata yhä enemmän myös itse ”rautaan” eikä pelkästään softaan. Tulevaisuus voi yhtä hyvin olla myös niin sanotuissa ”full cabin”-ratkaisuissa kuin pelkästään virtuaalilaseissa, aika näyttää mihin suuntaan olemme menossa.

Ruotsalaista simulaattoriopetusta useamman yksikön voimin.


Simulaattorihuoneen säännöt olivat tiukat, mutta lyhyet.

Myös tässä koulussa simut olivat omassa rauhallisessa luokassaan. Huomaa opiskelijoiden itse tekemät tuet simujen näytöille.
Toisena matkapäivänä pääsimme tutustumaan kahteen paikalliseen ammattiopistoon ja heidän tapaansa käyttää simulaattoreita. Kummatkin ammattiopistot olivat ottaneet simulaattorit tiiviisti opetussuunnitelmaansa ja se näkyi simuopetuksen tasossa. Kummassakin koulussa simulaattorihuone oli eristetty muusta opetuksesta ja näin opiskelijat saivat rauhassa keskittyä simulaattoriharjoituksiin. Simulaattorihuoneessa oli omasta oppilaitoksestamme poiketen useita yksikköjä, joka mahdollisti sen, että opiskelijat pääsivät pienessä ryhmässä simulaattorihuoneeseen. Yhdellä tai kahdella simulaattorilla on mahdotonta saavuttaa samanlaista tehokkuutta. Kaiken lisäksi opiskelijat vaikuttivat todella motivoituneilta ja keskittyivät tiiviisti simulaattorilla ajamiseen, koska he saivat touhuta jokainen omalla koneellaan. Kummassakin koulussa oli jyrkät, mutta reilut käyttösäännöt simulaattoreille. Näin ollen simulaattoreista saatiin maksimitehot irti sekä oppilaitoksen että opiskelijoiden puolesta. Mielenkiintoista oli se, että simulaattorit näyttivät olleen kaikki ns. ”kevyempiä malleja”, joista puuttui muun muassa alusta. Tämä oli mielessäni mahtava idea, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että satsaaminen hieman kevyempiin simuihin on oppilaitosmaailmassa paljon järkevämpää. Näin saadaan mahdollisimman kustannustehokas simulaattoriopetus.
Kokonaisuudessaan Ruotsin reissusta jäi todella positiivinen kuva. Paikalliset ihmiset olivat todella ystävällisiä, Ruotsin maaseudulla oli älyttömän kaunista ja se mikä ennen kaikkea oli tärkeintä ja matkan tarkoitus: työkalupakkiimme saimme valtavasti uusia ideoita ja näkökulmia siitä miten toteutetaan laadukasta simulaattorikoulutusta. Tack och adjö!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Realistista pelaamista

Kesätauon jälkeen syksy polkaistaan käyntiin pelisimulaattorilla. Seuraavassa kirjoituksessa tulee hyvin esille se, että simulaattorin ei tarvitse olla aina megalomaanisen kallis tai monimutkainen. Meillä jokaisella on mahdollisuus rakentaa kevytsimulaattori omaan olohuoneeseemme muutamalla sadalla tai jopa kymmenellä eurolla.

Simulaattori kodin nurkkaan kengännauhabudjetilla

Simulaattorin ei tarvitse aina olla iso ja kallis. Halvimmillaan (Spintiresin hinta n. 40 euroa) ja helpoimmillaan tavallinen mattimeikäläinen voi rakentaa simulaattorin kotiinsa tietokoneen ja simulaattoripelin avulla.  Erilaisia tietokoneisiin saatavia kaupallisia simulaattoreita on ollut olemassa jo vaikka kuinka pitkään, mutta ”normipelaajalta” ne ovat silti voineet mennä ohi. Suurin syy tähän on se, että isot pelitalot eivät näe simulaattoripeleissä potentiaalia. Toisin sanoen ne eivät tuo kirstun pohjalle euroja (tai dollareita) läheskään yhtä paljon kuin esimerkiksi GTA:n tyyliset kassamagneetit joissa ei realismilla juhlita.
Suurin ero perinteisen tietokonepelin ja simulaattorin välillä on se, että tietokonepelit eivät pyri olemaan realistisia. Suurimmalle osalle pelaajista pelaamisen on oltava helposti lähestyttävää ja ennen kaikkea viihdyttävää. Hyvä esimerkki tästä ovat erilaiset autourheilupelit, joissa auton ohjaamiseen riittää tasan tarkkaan kaksi nappia ja joystick. Toisesta napista jarrutetaan ja toisesta annetaan kaasua. Joystick toimittaa tässä skenaariossa ratin virkaa ja ohjailee menopeliä haluttuun suuntaan. Äärimmäisen simppeliä, eikö? Simulaattori taas pyrkii mallintamaan todellisen elämän mahdollisimman tarkasti. Jokainen joka on joskus ajanut autolla tietää, että auton ohjaileminen ei ole ihan niin helppoa kuin millaisen kuvan peliteollisuus siitä antaa.

Marginaalinen osa pelaajista haluaa hakea äärimmäistä realismia myös peleiltä ja tämä on mahdollistanut simulaattoripelien menestyksen. Nykypäivänä myös pienemmät pelifirmat voivat saada omia tuotoksiaan kaupallisille markkinoille esimerkiksi mainion joukkorahoituksen kautta. Näkisin tässä simulaattoripelien todellisen mahdollisuuden. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on paljon sellaisia henkilöitä, jotka haluaisivat pelata enemmän realistisia kuin viihteellisiä pelejä. Simulaattoripeleille on varmasti kysyntää. Simulaattoripelien käyttäminen opetuksen tukena on myös yksi aika kartoittamaton osa-alue. 

Esittelen seuraavassa yhden kuljettamiseen liittyvän erinomaisen simulaattoripelin, joka on kenen tahansa mahdollista ostaa. Nämä pelit ovat hyviä esimerkkejä siitä, että simulaattorien ja oikeasti realistisien pelien maailma on lähempänä kuin ehkä osasit odottaakaan.

Spintires – Uusi rekkasimulaattoripelien kuningas


Joukkorahoituksen kautta syntynyt Spintires on todella mahtava peli! Tai oikeastaan peli on tästä tuotoksesta aika kaukana, pikemminkin voitaneen puhua rekkasimulaattorista. Spintiresin suurin yksittäinen tekijä, joka erottaa sen muista vastaavista simulaattoripeleistä (onko sellaisiakin?), on sen todella vaikuttava fysiikan mallinnus. Heti ensimmäisten peliminuuttien jälkeen tulee selväksi, että tätä peliä on rakennettu syvällä rakkaudella ja intohimolla. 

Aika kuvaavaa tällä pelille on se, että minulta meni monta minuuttia ensimmäisen pelisession alussa miettiessäni miten saan rakkineeni ylipäätänsä liikenteeseen. Aika realistista, sillä tämän pelin ajettavat härvelit tulevat itärajan takaa, ne ovat nimittäin venäläisiä kuorma-autoja! Olen joskus armeija-aikana ajanut muutaman kerran venäläisvalmisteisia kuorma-autoja ja voin sanoa, että yrittäessäni saada tämän pelin kuorma-autoja liikkeelle, koin hyvin vahvan déjà vu-tunteen. Aivan kuin tämä olisi nähty ennenkin!

Armeijasta muistan, että nämä rakkineet ovat aivan hirveitä ajettavia, mutta niiden maasto-ominaisuudet ovat sitä luokkaa, että ne kiipeävät vaikka pystysuoraa seinää. Ja näin todellakin on! Pelissä vilistävät ainakin sellaiset legendat kuin Zil, Kraz ja UAZ. Näitä neuvostoajan härveleitä ei pysäytä mikään, ainakaan jos ne ovat varustettu nelivedolla. Ensimmäisen kartan takavetoinen ZIL nimittäin jumiutui todella helposti mutavelliin, joten siirryin suosiolla hivenen maastokelpoisimpiin autoihin.

Äitivenäjän omaa luonnontuotetta kuskataan paikasta A paikkaan B.


Fysiikan mallinnus on siis jopa äärimmäisen realistista, puhutaan kuitenkin peliteollisuuden tuotteesta, eikä mistään ”oikeasta simulaattorista”. Allekirjoittaneen on käsi sydämellä tunnustettava, että tämän joukkorahoituspelin fysiikan mallinnus laittaa nekkuun 100-0 aikaisemmin keväällä arvostelemani oikean rekkasimulaattorin fysiikan mallinnuksen! Ja siinäpä sitä onkin miettimistä! Mikään ei ole ihanampaa (monen mielestä ehkä karmivampaa) kuin nähdä oman auton uppoavan akseleita myöden kuravelliin. Se on siinä, sanoisi eräskin selostaja. Tällaista realistisuutta en ole nähnyt missään muussa auto pelissä/simulaattorissa. Samoin autojen käyttäytyminen aiheuttaa nautintoa. Kuorma-autot ovat esikuviensa mukaan kankeita ajaa ja todella ikävä venäläistyyppinen takametsien maasto ei todellakaan helpota tätä asiaa. Kerrankin peli, jossa autot eivät varmasti kulje 20 km/h kovempaa, eikä minulla ole edes tylsää! Päinvastoin, tunnit vierähtävät kuin siivillä seikkaillessa syvällä itärajan takana venäläisen kuormurin ratissa. 

KRAZ kyntää helposti akseleita myöden kuravellissä. Eikö luonto parempaan pysty?


Joukkorahoitus näkyy tässä pelissä useassa kohdassa. Esimerkiksi minkään tason opastusta tai tutoriaalia ei alussa ole, vaan kaikki on opeteltava kantapään kautta. Toisaalta tämä lisää aimo annoksen realistisuutta. Pelissä ei myöskään ole periaatteessa minkään valtakunnan ideaa tai tarkoitusta. Alussa valitaan sopiva kartta muutamasta vaihtoehdosta ja tämän jälkeen lähdetään kuskailemaan kuormia eri puolille karttaa erilaisilla härveleillä. Ei ole puhettakaan uramoodista tai kilpailuista ja hyvä niin. Minulle ainakin riitti vallan mainiosti leppoisa kruisailu metsässä ilman sen suurempaa stressiä.

Näinkin voi käydä! Kuka hemmetti on keksinyt venäläisen kuorma-auton ohjauksen?!


Löysin tästä simulaattoripelistä oikeastaan vain yhden ainoan heikkouden. Pelistä puuttuu käytännössä täysin vaurionmallinnus. Autot kyllä menevät rikki niiden saadessa osumaa, mutta mitään vaikutusta sillä ei ohjattavuuteen tai ulkoiseen olemukseen ole. Ainoastaan tumma musta savu kertoo sen, että kohta on suunnistettava varikolle korjauspuuhiin. Iso asiahan tämä ei oikeastaan ole, sillä niinhän se puuttuu valtaosasta pelejäkin. Toki realistinen tai edes siihen pyrkivä vaurionmallinnus olisi ollut kuin kirsikka kakun päälle. Muuten peli on kerrassaan raikkaan erilainen ja ennen kaikkea todella realistinen. Aluksi luulin, että pelintekijät ovat ottaneet väärät pillerit aamulla, sillä kuka ihme keksii pelin, jossa ajetaan venäläisillä kuorma-autoilla keskellä metsää ja välillä kaatuillaan ja upotaan mutavelliin?! Mutta hetken pelattuani huomasin, että sehän juuri on tämän pelin idea. Olla varmasti erilainen kuin muut!

Lisää infoa löytyy pelin virallisilta internet-sivuilta: www.spintires.com

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Simulaattori.fi vetäytyy kesätauolle



Simulaattori.fi pitää ansaittua kesätaukoa kesä- ja heinäkuun ajan, jotta tulevaksi syksyksi ja talveksi riittää taas tarinoitavaa. Kesän aikana kertyy varmasti paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja ideoita joiden toteuttamista jatketaan taas tulevaisuudessa. Minuun saa toki olla yhteydessä ympäri vuoden mielenkiintoisten juttuideoiden ja muiden kommenttien kautta.

Loppukevennyksesi kuvaa hieman erilaisesta simulaattorista. Simulaattorin ei tarvitse aina olla täynnä viimeisintä teknologiaa ja tietoteknikkaa. Parolan Panssarimuseossa esillä oleva BMP1-rynnäkköpanssarivaunun koulutussimulaattori on tästä oiva esimerkki. Näinkin voidaan simuloida!

Rynnäkköpanssarivaunu BMP-1:n "harjoittelusimulaattori".

Tarkempi selvitys rynnäkköpanssarivaunu BMP-1:n koulutushistoriasta.

Ehdota aihetta!

Simulaattori.fi ottaa erittäin mielellään aihe-ehdotuksia vastaan koskien simulaattoreita, simulointia tai simulaattorien avulla tapahtuvaa oppimista/opettamista.

Ehdottaa saa/voi etenkin erilaisten simulaattorien testiajamista/kokeilua. Näistä kokemuksista saa paljon tarinaa aikaiseksi ja varmasti myös lukijakunta haluaa kuulla miltä erilaistet simut vaikuttavat käytännössä. Myös erilaiset ilmiöt liittyen simulaattoreihin ja simulaattoreiden parissa tiiviisti työskentelevien ihmisten mielipiteet kiinnostaisivat kovasti.

Yhteyttä saa ottaa rohkeasti, vaikka aihe ei liippaisikaan suoraan edellä mainittuja. Eiköhän melkein jokaisen aiheen saa jotain kiertotietä liitettyä simulaattoreihin! :)

Yhteystiedot:

anssi.salmi@gmail.com




sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Simulaattoriseminaarien satoa

Yleensä sadonkorjuu aloitetaan syksyllä tai aikaisintaan loppukesästä, mutta tällä kertaa simulaattorisatoa päästiin korjaamaan jo näin keväästä. Laarin perälle jäikin paljon mielenkiintoista tietoa simulaattoreista, simulaattorien valmistajien puheenvuoroja, simulaattorien käyttäjien mielipiteitä, sekä tulevaisuudennäkymiä simulaattorien saralta. Olipa mukana myös yllätys-esiintyjäkin!

Kaivinkonesimulaattori TTS:n seminaarissa.
Osallistuin toukokuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla kahteen eri simulaattoriseminaariin. Tällä hetkellä simulaattoreilla näyttäisi olevan todella kova imu etenkin koulutuspuolella. Simulaattorit ovat todella tulossa jokaiselle koulutusalalle erittäin laajalla rintamalla. Tämän ovat mahdollistaneet simulaattorien hintojen laskeminen, teknologian ja erityisesti grafiikan kehittyminen sekä yleisten asenteiden kasvaminen ulos siitä iän ikuisesta "simulaattorit ovat leluja joilla ei tee yhtään mitään"-asenteesta. Toki tuota viimeksi mainittua asennoitumista näkee kyllä vielä valitettavan usein, mutta teknologian edelleen kehittyessä joutuvat nämäkin vanhat jäärät jossain vaiheessa taipumaan.

Ensimmäinen seminaari johon osallistuin, pidettiin 8.5.2014 Lappeenrannassa. Seminaarin isäntänä toimi paikallinen simulaattoreiden valmistaja Mevea. Mevea on hyvä esimerkki suomalaisesta simulaattorin valmistustaidosta. Olen täysin varma, että simulaattorit ja niiden kehittäminen tulee olemaan tulevaisuudessa yksi Suomen isoimpia menestystekijöitä. Nokian jättämä varjo suomalaisen tietoteknisen osaaminen saralla varmasti helpottaa suomalaisten simulaattoritalojen kansainvälistymistä. Suomi on pitkään ollut tunnettu maailmalla muun muassa raskaan teollisuuden tuotteiden valmistajana, yhtenä uutena suuntana voisikin hyvin olla näiden samojen koneiden ja laitteiden valmistamista virtuaalisesti.

Tukkirekkasimulaattorissa oli myös mahdollisuus yhdistelmäajoneuvon käsittelyn harjoitteluun.


Toinen seminaari, jossa sain kunnian olla paikalla, sattui olemaan mukavasti heti seuraavana päivänä 9.5.2014 Vantaalla. Tämän seminaarin ylläpidosta vastasi suomalaisen logistiikan simulaattorikoulutuksen pioneeri Työtehoseura. TTS aloitti kuljetusalan simulaattorikoulutuksen 2000-luvun alkupuolella ja on jatkanut tätä perinnettä aina näihin päiviin asti. TTS:n seminaari olikin järjestyksessään jo neljäs. Itselleni tämä oli kolmas kerta, kun sain mahdollisuuden osallistua seminaariin.

Heti aluksi täytyy todeta, että kummatkin seminaarit olivat erittäin hyvin toteutettuja ja puhujia erilaisista simulaattoripiireistä oli saatu kasaan kiitettävällä skaalalla. Mukana oli muun muassa simulaattorikouluttajia, simulaattorin valmistajia sekä tietenkin asiantuntijoita simulaattorien ympäriltä. Hauskana yksityiskohtana täytyy mainita, että Mevea oli tuonut paikalle jopa simulaattorien "testikuskin", kuten he itse asian ilmaisivat. Simulaattoreita testaamaan oli päässyt rallilegenda ja maailmanmestari Marcus Grönholm. Hyvältä oli kuulemma maistunut myös simulaattorien ajaminen, rattimies on aina rattimies myös simulaattorien parissa!

Marcus Grönholm toimi simulaattorien "testikuskina" Mevean seminaarissa.
Luennot olivat pääsääntöisesti kummassakin seminaarissa erittäin mielenkiintoisia ja mukaan oli saatu myös kansainvälistä väriä Euroopasta. Seminaariesitysten taso oli korkea, vaikkakin välillä tuntui että tällaisen tavallisen pulliaisen ymmärrys ei ihan riittänyt. Esimerkiksi yhdessä esityksessä mentiin sen verran syvällisiin tietoteknisiin hienouksiin, että oma insinöörijärkeni ei niitä riittänyt käsittämään.

Kummankin seminaarin pääviesti oli selkeä. Simulaattorit ovat tulleet jäädäkseen. Simulaattoreilla on tällä hetkellä kaksi suurempaa pääkäyttäjäryhmää: tuotekehitystä tekevät yritykset sekä oppilaitokset. Itse edustan tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa, joten tämä teksti pohjautuu enemmissä määrin oppilaitosnäkökulmaan. Simulaattoreita aletaan nähdä tulevaisuudessa oppilaitoksissa yhä enemmän ja enemmän. Jokaiselle alalle alkaa varmasti kehittyä omanlaisiaan simuja. Logistiikan ala on sikäli otollinen simulaattoreille, että meidän alallamme on paljon erilaisia teknisiä härveleitä, joiden simuloiminen on järkevää ja perusteltua. Harvalla oppilaitoksella on esimerkiksi varaa ostaa pihat ja hallit täyteen pyöräkuormaajia, trukkeja, kaivinkoneita sekä tietysti linja-autoja ja yhdistelmäajoneuvoja. Myös opetuksen järjestäminen turvallisessa ympäristössä pitää olla jokaisen oppilaitoksen prioriteettilistalla korkealla. Siinä simulaattorit tuovat suuren avun.

Simulaattoriharvinaisuus numero 1, betonin ruiskutussimulaattori.


Simulaattoriharvinaisuus numero 2, Marcus Grönholmin signeerama metsäkonesimu.

Simulaattorien tulolle on useita erilaisia ongelmia, joista yksi suurimmista on varmasti vieläkin valitettavan yleinen asenneongelma. Simulaattorit nähdään lähinnä ajan haaskauksena ja leikkikaluina oikeiden ajoneuvojen ja laitteiden rinnalla. Toivottavasti tällaisesta hyvin konservatiivisesta ajattelutavasta päästään tulevaisuudessa lopullisesti eroon, sillä simulaattorien hyödyt ovat kiistattomat. Yksi ongelmista on myös tekniikan kehittymisen hitaus. Tästä ollaan kuitenkin pääsemässä hiljalleen eroon. Simulaattorien tekninen toteutus on tänä päivänä jo aivan eri tasolla kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Tekniikan kehittyminen mahdollistaa realistisemmat harjoitukset sekä visuaalisemman ilmeen. Tekniikan kehittymisessä simulaattorien käyttäjät ja niiltä saatu palaute on ensisijaisessa roolissa. Tästä johtuen simulaattorien suurempi levinneisyysaste eri aloille ja ympäri maan tulee tulevina vuosina ajamaan kehitystä eteen päin yhä suuremmilla harppauksilla.

Kummastakin seminaarista jäi erittäin hyvä maku ja tulevaisuuden näkymät ovat valoisat. Toivottavasti tämän tyyppiset kokoontumiset ja seminaarit simulaattoreiden parissa saavat tulevaisuudessa jatkoa. Mikään ei kehitä paremmin simulaattorien päivittäistä käyttöä kuin vertaistuki kollegoilta.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Arvostelu: Toyota ekoilee simulaattorin muodossa



Ympäristöystävällisen ajamisen pioneeri Toyota on valloittanut nyt myös simulaattorit. Pääsin kokeilemaan Toyotan taloudellisen ajamisen simulaattoria, joka on rakennettu ensimmäisen sukupolven Toyota Auriksen kuoriin. 

Oikean elämän vastine... (lähde: www.ronn.net)


Toyota on tunnettu ympäristöystävällisyydestään jo usean vuosikymmenten ajan. Se toi markkinoille ensimmäisen sarjatuotantoon perustuneen hybridiauton, Toyota Priuksen jo vuonna 1996.  Vuonna 2008 Toyota luukutti mediassa tavoitteenaan tuoda joka ikisestä mallistaan hybridiversio vuoteen 2020 mennessä. Tiedä sitten miten tämän tavoitteen on, mutta nyt Toyota mainostaa, että vuonna 2020 sen myymistä autoista 50% on hybridejä. 
... ja simuloitu versio.


Hybridiauton omistajana tuo tavoite on helppo uskoa. Hybridiauton ajaminen ei eroa millään tavalla normaaliauton ajamisesta, paitsi tietysti niin, että autohan ”tankkaa itse itseään” mainion jarrutusenergian keruujärjestelmän ansiosta. Olen usein ihmetellyt miksi tätä täysin hukkaan menevää energiaa ei ole kerätty jo kaikissa autoissa vuosikymmenten ajan?! Voin täysin allekirjoittaa Toyotan arvion hybridiautojen määrästä tulevaisuudessa. Viime vuosina on alkanut vihdoinkin näyttää siltä, että myös muut valmistajat sekä ennen kaikkea se tärkein segmentti, eli kuluttajat, alkavat uskoa toden teolla hybridiautoihin. Jo on korkea aikakin! Öljy ei tule kestämään ikuisuuksiin ja vaihtoehtoisia energiamuotoja on alettava löytymään. Hybridiautot tulevat varmasti olemaan looginen väliaskelma kunnes teknologia on kehittynyt tarpeeksi esimerkiksi täyssähkö- tai vetyautoille.

Toyotan simulaattori yllätti positiivisesti. 

Se siitä hybridiautoilun ja Toyotan hehkutuksesta. Itse asiassa hybridiautoilu ansaitsisi kokonaan oman bloginsa, jospa sellaisenkin joskus perustaisi. 

Minulla ei hirveästi ollut odotuksia koskien Toyota ecosimua. Tiesin, että kyseessä on lähinnä pr-tarkoitukseen rakennettu laite ja oletin sen opetuksellisen näkökulman olevan hyvin laiha. Olin kuitenkin väärässä! Vaikka kyseessä onkin hyvin yksitahoinen simulaattori (mitään muita harjoitusmuotoja kuin taloudellisen ajon harjoittelu sekä vapaa harjoittelu ei ole), tarjoaa se silti hyvän pedagogisen haasteen ja mahdollisuuden oppimiselle. Taloudellisen ajon harjoitteita on useita erilaisia, joskin käytetyin harjoite on ilman muuta harjoitus jossa auton tankkiin laitetaan pieni määrä polttoainetta (esim. 0,25 litraa) ja tällä polttoainemäärällä pyritään ajamaan mahdollisimman pitkälle. Kyseinen harjoitus mahdollistaa myös pienen leikkimielisen kisailun. 

Ulkoisesti simulaattori on futuristisen näköinen.

Ajettuaan jonkun haastetyyppisen harjoitteen antaa tietokone suorituksen jälkeen palautteen. Esimerkiksi edellä mainitussa taloudellisen ajon harjoitteessa ajelun jälkeen näytölle jäivät niin polttoaineen kulutus, päästömäärät kuin ajatut kilometritkin.

Opetuksellisesti katsottuna simulaattorissa on yksi hieno tekijä jota ei löydy kovinkaan monesta keskiraskaasta simulaattorista esimerkiksi työkonesimulaattorien saralla. Simulaattori antoi välitöntä palautetta omasta ajotyylistä. Jos kierrokset nousivat liian korkealle tai nopeus kasvoi liikaa, karuhko mutta ystävällinen naisääni ilmoitti tästä välittömästi. Sama täti osasi antaa myös positiivista palautetta. Onnistuneen vaihteenvaihdon tai optimikierrosten saavuttamisen jälkeen sai kuulla omaa itsetuntoa hyväilevän rohkaisevan kommentin. Tällainen välitön palaute on äärimmäisen tärkeää simulaattoreissa oppimisen kannalta. Se saa yrittämään onnistunutta suoritusta. Useat muut  simulaattorit antavat palautetta vasta suoritteen jälkeen. Tästä ominaisuudesta voivat muut valmistajat ottaa oppia.

Simulaattorissa on mahdollista ajaa kahta eri reittiä. Tarjolla ovat joko tasainen kaupunkiseutu tai hieman enemmän mäkinen reitti keskustan kupeessa. Kummallakin reitillä on paljon erilaisia muuttujia matkassa mukana: muita autoilijoita, kevyttä liikennettä, liikennevaloja ja eri nopeusrajoituksia. Mukana on siis kaikkea sitä mitä oikeassakin ajoympäristössä. Grafiikka on jo hieman vanhahtavaa, onhan itse simulaattori saavuttanut simulaattoriksi kunnioitettavan 5 vuoden iän. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että vähintään saman verran vuosia tällä keski-ikää lähestyvällä viherpiipertäjällä on edessä.  

Autona simulaattorissa on Toyota Auris, tuo Corolla hatchbackin manttelinperijä vuodesta 2007 alkaen. Moottorivaihtoehtoja on kiitettävästi. Myllyksi voi valita niin bensan, dieselin, kaasun kuin hybridinkin. Pieniä eroja moottoreista kuulemma pitäisi löytyä. Kuljettajan paikalta kaikki näyttää hyvältä. Mukana on paljon autenttisia osia suoraan oikeasta Auriksesta, kuten kuljettajan penkki, vaihdekeppi, ohjauspyörä sekä auton sisäpuolinen grafiikka, joka vastaa oikeaa autoa jopa niinkin pitkälle vietynä kuin aidon mittariston simulointina. Myös auton avain on täysi kopio oikeasta avaimesta. Nämä pienet seikat tuovat mukavasti realistisuutta ajamiseen. Monelle simulaattorikuskille pienet asiat ovat tärkeitä, joskin opetuksellisesti niillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. 
 
Oikean Auriksen hallintalaitteet on mallinnettu kiitettävällä tasolla: mittaristo, ratti, vaihdekeppi sekä käsijarru. Myös jakkara on ihka oikeasta Auriksesta.
Teknisesti simulaattori on toteutettu seitsemällä eri näytöllä. Viisi näistä näytöistä toimii maiseman kuvaajana ja kaksi muuta näyttöä toimivat Auriksen virtuaalisena mittaristona sekä simulaattoriohjelman kontrollinäyttönä. Näkymä näytöistä on hyvä ja realistisen riittävä. Mitään teknisen puolen ongelmia ei simulaattorin käytön aikana tullut esille lukuun ottamatta auton sammuilua aika ajoin etenkin kakkosvaihteella. Mahtoikohan kyseessä olla rauta vai softa puolen ongelma, se ei minulle selvinnyt. Ilmeisen hyvä laite siis kyseessä, vaikka ikää onkin jo karttunut 

Ajonäkymä käsittää 7 näyttöä (yksi kuvan ulkop.).



Simulaattorin on valmistanut hollantilainen Green Dino. Minulle kyseinen valmistaja ei soittanut kelloja. Nopean Googletuksen jälkeen sain selville, että kyseessä on ilmeisesti vielä pystyssä oleva simulaattoritalo, joka valmistaa lähinnä keskiraskaita simulaattoreita. Kuvista ja videoista päätellen simulaattorit näyttävät asiallisilta ja toimivilta. 

Simulaattori on jo muutaman vuoden vanha, mutta se ajaa silti erittäin hyvin asiansa. Toyotan maahantuojan mukaan simulaattori on täysin uniikki yksilö Suomessa. Maailmalla on muutamia vastaavia Toyotan simulaattoreita varustettuina hieman eri malleilla, mutta nekin ovat yksittäisiä kappaleita ja eri maahantuojien toimesta ylläpidettyjä. Kyseinen simulaattori on siis todellinen harvinaisuus! Hinta-arvioita laitteelle ei ole tiedossa, mutta mutu-tuntumalla voisi todeta, että viisi vuotta sitten tämän tason simulaattori on varmasti maksanut pitkän pennin. 

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin.

Toyotan taloudellisen ajon simulaattori kärsii samoista ongelmista kuin usea keskiraskas simulaattorikollegansakin. Kuten Poloinenkin jo blogissaan kirjoitti, Toyotan simun suurin ongelma on tuntuman puuttuminen. Ensiksi tämän huomaa vaihdekeppiä liikuteltaessa. Etenkin vaihteet 1-2 tuntuvat löytyvän liian kaukaa. Samoin perinteistä vaihdekepin keskittämistä kolmos- ja nelosvaihteen välille vapaalle vaihdettaessa ei ole. Polkimissa ei myöskään ole aivan autenttista tunnelmaa. Usein tuleekin painettua kaasua aivan liikaa tai ajettua liian isolla vaihteella, koska ei vain yksinkertaisesti uskalla vaihtaa vaihdetta joko auton sammumisen tai moottorin liiallisen huudatuksen pelossa. Kunhan auton saa isommalla tiellä vauhtiin, käyttäytyy se ihan mukiinmenevästi. Pykälät 3-5 vastaavat jo huomattavasti paremmin oikean auton vaihteita. Ratissa on selvästi eniten oikeaa tuntumaa hallintalaitteista. Tämän huomaa etenkin tehdessä jyrkän käännöksen. Myös käsijarru vastaa hyvin oikeaa autoa. 

Ensimmäisten ajokertojen jälkeen olin valmis lyttäämään simulaattorin sen huonon ajotuntuman vuoksi. Onneksi minulle on kertynyt mahdollisuus kokeilla simulaattoria uudestaan useita kertoja ja nyt mieleni onkin muuttunut huomattavasti. Kuten oikeissa autoissakin on eroja ja niillä on opeteltava ajamaan, sama koskee myös tätä simulaattoria. Kunhan muutaman kerran jälkeen oppii käyttämään hallintalaitteita, tulee ajamisesta huomattavasti nautittavampaa ja simulaattoria voi jopa kehua ihan hyväksikin. Kaikki muu on simulaattorissa tehty sen verran toimivaksi, että ajotuntuman puutteen voi jopa antaa hieman anteeksi. Tuota tuntuman puutetta pystyisi varmasti lisäämään helposti pienellä virittelyllä. Toisaalta nyt ajamiseen tarvitsee tosissaan keskittyä ja omia tuloksiaan on todellakin hauskaa kehittää. Itse karsin lähes puolet omasta kulutuksestani verrattuna ensimmäiseen ajokertaan pienellä harjoittelulla. Eipä ole menneet hybridiautoilun opit hukkaan :)!

Kokonaisuus jäi plussan puolelle

Aluksi Toyotan simulaattori vaikutti hieman kaksijakoiselle. Kokonaisuus on hyvin toimiva ja tarpeeksi simppeli nopeasti omaksuttavaksi. Myös pedagogiset näkökulmat ovat ilmiselvästi näkyvissä tässä simulaattorissa ja potentiaalia sillä on rutosti muuhunkin kuin pelkästään messumagneetiksi. Toisaalta simulaattori antaa hieman tasoitusta tunnottoman ajotuntumansa kanssa. Tässä kohdassa on hyvä  muistuttaa, että mitään simulaattoria ei koskaan kannata verrata oikeaan vastineeseen (lentokonesimut ovat ehkä jonkinlainen poikkeus). On selvää, että tämän tason simulaattorit eivät voi millään tuntua oikealle autolle, eikä se ole tarkoituskaan. Simulaattoreiden tarkoitus on, ainakin näin opettajan silmin katsottuna, toimia opetusvälineenä tiettyyn opetettavaan asiaan ja oikean auton tarkoitus on täydentää opetusta omalta osaltaan omassa kategoriassaan. Toyotan simulaattorin osaamisalue on hyvin kapea (taloudellinen ajaminen), mutta se tekee oman työnsä kunnialla ja soveltuu omaan tehtäväänsä erinomaisesti.  

Tekniset tiedot

Valmistaja: Green Dino, Hollanti (www.greendino.nl)
Omistaja: Toyota Auto Finland Oy
Sijainti: Milloin missäkin, tällä kertaa Toyotan pääkonttorilla Korsossa, Vantaalla
Valmistumisvuosi: 2009
Hinta: Ei tiedossa
Muuta: Perustuu Toyota Aurikseen, on varustettu
helposti liikutettavalla alustalla

Loppuarvio 

Lyhyesti: ” Toyotan eco-simulaattori on muutakin kuin pelkkä pr-lelu, mutta se kärsii hieman tunnottomasta ajotuntumasta. Pedagogisesti katsottuna simulaattorissa on potentiaalia.” 

Numeraalinen arvio (asteikolla 0-5): 

Realismi: 2,5
Hinta-laatusuhde: Ei arvioitu
Opetuksellinen anti: 3,5
Tekninen Taso: 2,5
Ajokokemus: 2,5

KESKIARVO: 2,8 


Kirjoituksen lähteet:

http://www.aol.co.uk
http://www.greendino.nl/home-en.html
http://poloinen.blogspot.fi/